Kun vääryydestä tulee oikeaa ja virallisesti hyväksyttyä ja kun oikea, oikeudenmukainen päätös tuomitaan ja sivuutetaan valtaapitävien linjan vastaisena puhutaan käänteispolitiikasta. Näin asian määritteli Kainuun mies.
Vuosien aikana Euroopassa on useissa maissa noussut pintaan kansallismielisiä ja isänmaallisuuteen tukeutuvia puolueita, kaikki nämä ryhmät on leimattu EU.n isolla leimalla ääriryhmiksi ja yhteiseurooppalaisella toiminnalla painettu alas tai kuten Ruotsissa 2014, sivuutettu tylysti valtiojohtoon sopimattomina. Lienevätkö Ruotsalaiset ottaneet oppia suomesta ja Kataisen hallituksesta johon Perussuomalaisia ei hyväksytty. Tuon sixpackin jälkiä korjataan vieläkin, Suomi menetti neljä mahdollisuuksien vuotta. Ranskan presidentinvaalit, Itävalta, Hollanti ja vaihtoehto saksalle, kaikissa maissa ja myös meillä Suomessa kansallismieliset puolueet ovat joutuneet saman yhteiseurooppalaisen käänteispolitiikan jyräämiksi.
Syyksi näen eurooppalaisen pyrkimyksen liittovaltioon ja sen myötä tarpeeseen kaiken kansallisen identiteetin tukahduttamiseen. Ei saa olla Ranskalainen poliitikko Ranskan etuineen eikä Suomalainen, Suomen kansallista etua ajamassa. Ei, EU ja sen etu menee kaiken edelle, jopa demokraattisen vaalituloksen edelle. On erikoista että kaikissa Euroopan maissa tämä kehitys ja toiminta hyväksytään, EU.n pitäisi olla demokratia ja tasa-arvoinen järjestelmä mutta se ei ole. Liitovaltiota, impperiumia, sitä joidenkin mainitsemaa "eurostoliittoa" ei voi rakentaa demokratialla vaan tukahduttamalla kaikki kansallismieliset pyrkimykset. Keinoina on isänmaallisten aatteiden ja ryhmien tukahduttaminen ja sen myötä EU kriittisten poliitikoiden syrjäyttäminen. Samalla pidetään huoli että valtaa jäsenmaissa käyttävät "hyväksyttävät tahot", yhteiseurooppalainen hyvävelieliitti. Se että maiden rajat ovat auki ihmisten tulla ja mennä on myös keino loiventaa kansallisia eroavaisuuksia.
Historiasta löytyy tieto miten näille valtakunnille käy. Rooman valtakunta taisi olla pitkäikäisin mutta niin vain sekin tuhoutui. Neuvostoliittokin hajosi, ja siinä välissä monta muuta. Samoin tulee aikanaan käymään myös Euroopan unionille, milloin ja mikä on hinta jonka joudumme maksamaan sen näyttää aika.
Paradoksaaliseksi asia muuttuu jos Eurooppaan iskee vakava ja laaja kriisi. Mihin valtioiden johtajat silloin vetoavat, tietysti isänmallisuuteen ja kansallistunteeseen. Joudutaan jälleen sen käänteispolitiikan eteen, se mikä ei liittovaltiota rakennettaessa ollut suotavaa nousee poliitikkojen puheissa tärkeimmäksi. Niiden samojen politikkojen.
Kauan eläköön vapaus tulla ja mennä.