Kultakaivostoiminnan virittelyvaiheessa kansalle ja varsinkin alueen maanomistajille luotiin mahtavia mielikuvia kaivostoiminnan alkamisesta. Uskoteltiin, että nyt sitä aletaan rikastumaan ja työttömyys lasketaan minimiin Raahen talousalueella. Mutta miten on käynyt? Pitkälti toistakymmentä vuotta alueella on ”vatuloitu”. Nordic Mines hukkui saamattomuuteen, ammattitaidottomuuteen ja suuriin lupauksiin. Maanomistajille uskoteltiin suuria tuottoja siitä, kun he joutuivat tekemään kaivosyhtiön yksipuolisilla ehdoilla sopimuksia maa-alueistaan.
Käytännössä tuotannon mukaisia korvauksia ei ole tippunut lainkaan. Kaivospiirimaksut ja valtauskorvaukset ovat minimaaliset ja tulleet epäsäännöllisesti. Tähän kylläkin osasyynä ovat poliittiset päättäjämme, jotka aikoinaan ovat antaneet ylivallan ja määräämisoikeuden kansainvälisille kaivosyhtiöille. Tässäpä tuleekin vaalien alla aihe edustajaehdokkaille, kaivoslain muutos, jolla myös maanomistaja voisi vaikuttaa saamiinsa korvauksiin ja kotimaisten kaivosyhtiöiden etuoikeus valtauksiin.
Nordic Mines Oy:n vajottua kaivoskuilun pohjalle pelastajaksi tuli Nordic Gold. Miten tässäkin kävi? Sen olemme saaneet itse kukin tiedotusvälineistä kuulla ja lukea. Toiminta on pysähdyksissä. Yhtiö ja louhintayritys ovat sukset ristikkäin. Todennäköisesti käräjöidään vuosia. Sen sai ymmärtää kaivosyhtiön tiedotteesta. Toiminta pysäyksissä, osapuolet riitelevät ja maanomistajat odottelevat ja odottelevat omia osuuksiaan. Metsien puustot on pitänyt hakata pois, maapohjat seisovat tuottamattomina ja metsämaiden tuotto on miinuksella (kuluja on, mm. metsäautotien peruskunnostusmaksut).
Kaiken huippu suhtautumisesta maanomistajiin oli viime joulukuussa Nordic Gold Oy:n järjestämä tiedotustilaisuus maanomistajille. Menin tilaisuuteen suurin odotuksin saadakseni tietoa tilanteesta, missä mennään. Tietenkin minua kiinnostivat myös korvauskysymykset. Porukkaa saapui, ottivat kahvikupposen ja olivat kuin olisivat joulupukkia odottaneet, juttelivat seinänvierustoilla keskenään. Kukaan yhtiön edustajista ei suutansa aukaissut eikä esitellyt itseään. Haalareista piti päätellä, kuka edustaa yhtiötä ja kuka maanomistajia. Viimein kutsuin erään yhtiön edustajan luokseni ja ihmettelin menettelytapaa. Kerroin tottuneeni siihen, että tiedotustilaisuudessa esitellään talon edustajat ja kerrotaan toiminnasta, missä mennään ja mitä on suunnitteilla. Kahden kesken sai kyseiseltä henkilöltä ympäripyöreitä vastauksia oman tilani osalta. Kävipä siinä eräs mieshenkilökin, mutta ei hän osannut esitellä itseään tervehtimisestä puhumattakaan. Myöhemmin selvisi, että hän oli toimitusjohtaja.
Olisiko syytä maanomistajien terästäytyä ja alkaa joukolla puolustamaan asioitaan, jotta joskus pääsisimme siihen tavoitteeseen johon meitä uskoteltiin kaivoksen perustamisvaiheessa?