Sain vuoden alussa puhelinsoiton eräältä nuorelta naiselta, joka kertoi minulle, että hän ja toinenkin henkilö oli irtisanottu vakipaikasta eräästä firmasta täällä Raahessa. Ja syyksi johtaja oli sanonut taloudelliset syyt, joita työntekijät eivät uskoneet todeksi.
Lisäksi johtaja oli pakonomaisesti määrännyt kyseiset henkilöt allekirjoittamaan irtisanomispaperit ja ilman mitään keskusteluja. Ei edes luottamusmiestä ollut paikalla. Ei ennakkovaroitusta annettu. Ei mitään.
Toinen irtisanottu ei ollut niellyt johtajan virheellistä yksipuhelua, vaan oli tehnyt ilmoituksen ammattiliittoon, jossa oltiin ryhdytty välittömästi vastatoimiin. Johtajan yksipuolisia saneluja ei liitossa niellä, vaan asiaa seurataan ja tutkitaan tiiviisti ja sieltä todetaan, ettei taloudellisia syitä ole ilmaantunut, eikä muitakaan syitä johtaja ole kyennyt antamaan. Ja että johtaja pakoilee ja välttelee keskustelua kaikella tavoin. Eli kyseessä olisi laittomat ja väkivaltaiset irtisanomiset.
On myös ilmennyt, että johtaja on palkannut irtisanottujen tilalle uusia työntekijöitä, vaikka etusijalla olisi ollut itse irtisanotut henkilöt, koska kyseessä oli muka taloudelliset syyt, eikä muita syitä johtaja ole ilmoittanut.
Toimiko johtaja herrasmiestyyliin? Toimiko oikeudenmukaisesti? Ei toiminut. Kun rakentavaa ja rauhanomaista keskustelua johtajaan ei ole, eikä tule, annetaan liiton taholta ymmärtää ja vakuutetaan, että riita-asia etenee oikeusteitse työtuomioistuimeen.
Täytyy vain ihmetellä sitä, että vielä tänä päivänä löytyy firmoja ja johtajia, jotka eivät kykene keskustelemaan ongelmista rauhanomaisesti ja rakentaen. Eräät johtajat eivät ole perehtyneet työlakiin kirjaimellisesti.
Kysyä voikin, onko johtaja tuolloin sovelias johtamaan yritystään? Ja että näin kyseiselle johtajalle tullaan vääntämään oikein rautalangasta mallia – ja käytösmallia aletaan vääntää työtuomioistuimessa.