MIELIPIDE Ilkka Koskela mielipidekirjoituksessaan (RS 18.9.) kysyi, että mitä jos luovutaan homekiinteistöistä? Kysymys on hyvä, mutta Koskelan esittämistä johtopäätöksistä ja toimenpiteistä olen eri mieltä. Raahen Seudun kirjoituksessaan Tapani Lisko kiitettävästi oikaisi Koskelan näkemyksiä.
Suomessa on runsaasti uutta tietoa asuntojen ja muiden tilojen sisäilman laatuun vaikuttavista tekijöistä. Eräs ongelma on, että tieten tahtoen tai tietämättään levitetään virheellistä tietoa. Tällä tavoin saadaan levitetyksi pelon ilmapiiriä, jolla myös on yhteys ihmisten kokemiin sisäilmaongelmiin. Negatiivisella viestillä näyttää olevan enemmän kysyntää kuin tutkitulla tiedolla.
Rakentamisen laatu on parantunut monella tapaa. Tällä hetkellä rakennetaan paremmin kuin koskaan aiemmin. Tämä ei tarkoita sitä ettei rakentamisen laadussa olisi korjattavaa. Hyvin erilaisia rakennusmateriaaleja löytyy ja rakentamisen menettelytavat ovat muuttuneet. Esimerkiksi sisätiloissa hyvissä olosuhteissa valmistetuista elementeistä saadaan pientalo rakennetuksi jopa päivässä vesikattovaiheeseen. Haikailut vanhoihin hyviin aikoihin ei ole järkevää, koska aika kultaa ne vanhat muistot.
Kunnat omistivat enimmillään rakennuksia 70–80-luvuilla ja eniten oppilaitoksia rakennettiin 50–60-luvulla. Suuret ikäluokat menivät kouluun ja uutta koulutilaa tarvittiin. On ymmärrettävää että kyseiset kiinteistöt ovat monella tapaa elinkaarensa päässä. Rakennuksiin liittyy merkittäviä teknisiä saneeraustarpeita kuin myös tilojen käyttäjien terveyteen liittyviä tarpeita. Näiden ongelmien kanssa on Raahessakin painiskeltu.
Valitettavan usein koulutilojen sisäilmakysymyksiin liittyvä keskustelu lähtee henkilökunnan ja oppilaiden oireilun kautta liikkeelle, jolloin ollaan kiinteistön korjaustarpeiden suhteen yleensä myöhässä. Miksi koulussa oireillaan on kysymys, johon yleensä ei ole yhtä vastausta. Ihmisten oireiluun vaikuttavat sisäilman laadun lisäksi myös monet muut seikat. Sisäilmaa kuormittavia tekijöitä voidaan poistaa tai vähentää, mutta onko toimenpiteillä vaikutusta ihmisten oireiluun jää usein seurattavaksi. Toisin sanoen ikääntyvän, vaikkakin monella tapaa hyväkuntoisen koulun korjaamisen jälkeen osa oppilaista ja henkilökunnasta oireilee edelleen. Tässä vaiheessa kiinteistön omistajalla on työkalupakissa enää yksi keino eli rakennuksen purkaminen. Kun tähän tilanteeseen on jouduttu, niin on myös epäonnistuttu kaupungin virkamiesten ja päättäjien taholla. Taloudellisesti tekee kipeää, mutta lasten terveys ja lasten tulevaisuus huomioiden uuden rakentaminen on järkevää.
Sisäilmaan liittyviä ongelmia on selvitetty 80-luvulta alkaen kiihtyvällä vauhdilla. Kuten aiemmin mainitsin, niin tieto on lisääntynyt sisäilmaan vaikuttavista tekijöistä merkittävästi. Myös käytössä olevat selvitysmenetelmät ovat kehittyneet. Tutkimuksia tekevien henkilöiden ammattitaito on parantunut. Myös haasteet lisääntyvät. Sisäilmasta oireilevien lisäksi on tullut esiin eri tavoin ilmenevä ympäristöherkkyys.
Haluan vielä tuoda esiin yhden liian vähälle huomiolle jääneen asian. Sisäilmassa voi olla terveyshaittaa aiheuttavia tekijöitä, joita ihminen ei aisti, vaikka terveydellinen merkitys on suuri. Asbesti on sellainen materiaali, joka on jäänyt liian vähäiselle huomiolle. On iso vaaratekijä, että 70-luvulla rakennettujen pientalojen saneerauksessa puretaan tietämättään asbestirakenteita ja altistetaan rakennukseen muuttava perhe vuosiksi asbestikuiduille. Ennen saneerausta tulee selvittää mahdolliset asbestimateriaalit.