En muista pienenä ikänäni, että Rautaruukin aikana olisi juuri mihinkään juhlaan panostettu niin pienesti kuin 13.10. järjestettyyn sulaton ja valssaamon 50-vuotisjuhlaan. Muuta ei juuri jäänyt mieleen kuin tutut entiset rautaruukkilaiset työtoverit ja Rautaruukin viimeisen ja ruotsalaisille yhtiön myyneen toimitusjohtaja Sakari Tammisen suurikokoInen muotokuvakomistus konepajakoulun seinältä.
Jos kerran Sakari oli nostettu ylväkkäästi seinälle Helge Haaviston rinnalle, niin miksi yhtiön toinen toimitusjohtaja Mikko Kivimäki oli jätetty rivistöstä pois tykkänään?
Imelää kaakkua, karkkia ja kuumaa kaffetta oli tarjolla, myös ripustettuja lehtileikekopioita juhlisti odotettua "suurta" juhlaa.
Turhaahan se liika imelyys varmasti on, varsinkin, jos ja luultavasti kun, Sakarin taulu haukkasi juhlabudjetin. Vaikka puheita ei juuri pidetty, kuulin jostain sentään haitarin lyhyeksi jääneen soitannon.
Entiset työkaverit katselivat toisiaan ymmyrkäisenä, ja diskuteeraus tuntui jäävän pintapuoliseksi. Rautaruukin viimeisen johdon linjaus lienee purrut, kun kukaan ei heittänyt rennosti vitsiä ja työpaikkahuumorintynkää, vaikka se oli ennen taannoin suola koko työyhteisössä. Juhla mikä juhla.
Lähtiessä tuli vielä opetus siitä, että meikä on pudonnut täysin kelkasta; liikuvan kaluston päätyssä luki wurth tai jotain täysin outoa. Oudolta tuntuu se, että koko tehtaan rakentanut ja kehittänyt porukka on tietoisesti pudotettu lopullisesta junasta tai haluttu tarkoituksellisesti vieraannuttaa tehtaasta. Yritin vaivihkaa haastatella muutamaa korkean ammattitason rautakouraa. Useat olivat muuttaneet tai muuttamassa Raahesta pois. Olisikos yksi painava syy se, kun ennen niin tärkeä yhtiö haluaa unohtaa entisen – heitä ei tarvita yhtikäs mihinkään! Älynnevät lopullisesti jättää tehtaan mielestään.
Monet eivät tosin ole vuosikausiin enää käyneet tehtaalla, ja tuskin tätä menoa käynnit ainakaan vilkastuvat, senhän hoitaa jo ikä ja aika.
Tärkeintä on kuitenkin, että tehdas toimii hyvin, ja Raahen tehtaalla on vielä runsaasti ammattitaitoa vaativia työpaikkoja. Rautaruukkilaisuus on arvo sinänsä, vaikka onkin unohdettu ja vuosien taakse syvähaudattu!
Ehkäpä suomalainen johtaja ei osaa johtaa, koska meillä on pitkät perinteet olla renkinä ja kuninkaan ja tsaarin nöyrinä ruotumiehinä!
