Useammassa Raahen alueen perheessä oli viikko jännitetty sunnuntaita. NHL-pelaajan vierailu omissa harkoissa ei ole ihan tavallista.
–Joo, kovasti on meillä odotettu sunnuntain treenejä ja kyselty, että tuleeko se ihan oikeasti meidän treeneihin, 6-vuotiaan Anttonin äiti Christa Sarkkinen kertoi.
Jäällä riitti iso joukko ihailevia katseita, kun Miikka Salomäki kävi antamassa vinkkejä Teräs-Kiekon G- ja F-junnuille sekä taitokoululaisille. Tunnettavuus ei haittaa.
–Ei se haittaa. Hyvä vaan, jos pystyy olemaan jollekin esikuvana. Eikä mulle vielä niin paljoa huudella. Voisi se käydä välillä varmasti raskaaksi, Salomäki sanoo.
Miikka Salomäki on pystynyt hyvin tasapainoilemaan erilaisten kutsujen kanssa. Kalenteri pysyy järjestyksessä ja lepoaikaakin kesällä löytyy.
–Mukava näissä on käydä. Yllättävän paljon tulee pyyntöjä. Jos ei itsellä ole muita suunnitelmia, niin olen pyrkinyt aina käymään.
Ennen harkkoja Miikka Salomäki ehti tovin muistella omia junnuaikojaan.
Kaukaloon ja moneen muuhunkin harrastukseen tie kulki kaksi vuotta vanhemman veljen perässä.
–Isoveli Santtu oli pelaamassa. Perässä kuljin ja oli pakko päästä joka harrastukseen mukaan.
Taitoa ja kovuutta kertyi pihapeleissä, joissa alkuun Miikka Salomäki sanoi olleensa pienempänä altavastaaja. Vanhempien lasten jaloissa luonne kasvoi ja periksiantamattomuus, joka näkyy edelleen kaukalossa.
–Menin vain uudestaan ja uudestaan mukaan. Piti koittaa pärjätä paremmin. Kovat oli pelit silloin ja välillä tuli tappeluitakin.
Miikka Salomäki on Joonas Donskoin kanssa luonnollisesti raahelaisten kiekkojunnujen suuria idoleita. Salomäellä ei itsellään ollut samanlaista esikuvaa.
–Ei varsinaisesti jotakin yhtä. Tietenkin Teemu Selänne ja Saku Koivu, mutta kaikkia hyviä suomalaisia kahtelin, Salomäki sanoi.
Esikuvat ja ihailtavat pelaajat löytyivät myös joskus ihan omasta kaupungista ja samasta kaukalosta.
–Jos, joku osasi vaikka lämätä kovempaa kuin itse, niin oli, että Vau!, Salomäki naureskeli.
Miikka Salomäki oli nuorena energiapommi, joka ehti harrastamaan muun muassa jääkiekkoa, jalkapalloa, hiihtoa ja yleisurheilua. Pisimpään mukana pysyi jalkapallo.
–Tykkäsin jalkapallosta ihan samalla tavalla. En miettinyt, että joku olisi ykköslaji, Salomäki sanoi.
Eri lajien välistä tasapainoilua kuvaa Miikka Salomäen mummo Helena Pietilä.
–Joskus vietiin Miikka kesken jalkapalloturnauksen yleisurheilukilpailuihin ja takaisin, Pietilä muisteli.
Jääkiekon suhteen pelaaminen oli pitkään vain pelaamista ilman ajatusta, että lajista voisi aikuisena tulla ammatti.
–Vaikka nuorena pääsi mukaan maajoukkuehommiin, niin ei sekään tarkoita, että tästä tulee ammatti, Salomäki sanoi.
Kaiken liikkumisen keskellä Miikka Salomäki sanoi, että ala-ja yläaste sujui hyvin. Lukion suorittaminen ja pelaaminen Oulun Kärpissä kasvoi liian suureksi yhtälöksi.
–Kun mukaan tuli 18-ja 20-vuotiaiden maajoukkueet, niin aika harvakseltaan kävin koulussa. Kärpissä oli vielä pelit ja paljon matkustamista, Salomäki kertoi.