Pattijokisuulla sijaitseva Mikonkarin nokka on suosittu paikka niin arkisin kuin viikonloppuna. Mikonkarista näkee täydelliset auringonlaskut, Taskun saaren ja pystyypä siinä näppärästi vain pyörähtämään, jos aikomuksena ei ole jäädä fiilistelemään meri-ilmaa. Talvella paikalle löytävät pilkkijät ja jäälle hiihtämään lähtijät. Nokalle on lyhyt matka läheiseltä karavaanialueelta.
Raahen Seudun Meikäläiset-juttusarjassa jo kaupungista poismuuttaneiden sanoissa toistuu sama paikka: Mikonkari. Mikonkarin nokkaa on hyödynnetty sävellyksissä ja taideteoksissa. Moni kertoo latautuvansa Mikonkarissa. Raahelaislähtöinen valokuvaaja kertoi vuonna 2021 Raahen Seudun haastattelussa, ettei hän ole löytänyt Oulusta Mikonkarin korvaajaa.
Miettineeksi tulee: mikä Mikonkarissa on niin ihmeellistä, että alueella on niin paljon liikennettä? Löytyyhän Raahesta rantoja muualtakin. Raahen Seutu jalkautui Mikonkariin keskiviikkoiltana ja kysyi paikalle tulleilta ihmisiltä: mikä paikassa viehättää?
Toimittajan ja kuvaajan tullessa paikalle Mikonkarin nokalta löytyvät Matias Myllylahti, Valte Nissinen ja Eemeli Vilenius. Kolmikko on tullut paikalle mopoilla.
– Pidämme tässä taukoa ajelemisesta, Nissinen sanoo.
Mikonkari valikoitui taukopaikaksi hienojen maisemien takia.
– Yleensä saa aika rauhassa olla. Ihmiset käyvät vain kääntymässä. Veneilemässä näkyy monesti porukkaa, sanoo Myllylahti.
Alla olevasta vaihtokuvasta näet, miten alue on muuttunut. Painamalla valkoista palloa kuva vaihtuu.
Kolmikko pohtii, että hyvällä säällä ihmisiä on huomattavasti enemmän. Pienen juttuhetken jälkeen päästämme pojat jatkamaan matkaa. Ei mene kauaakaan, että seuraavat ajelijat löytävät paikalle. Juha ja Kaarina Tuhkala tulevat paikalle pyörällä.
– Teemme liki joka päivä saman pyöräilylenkin. Mikonkari on aina osa reittiämme, Kaarina Tuhkala kertoo.
– Käymme Mikonkarin nokan lisäksi esimerkiksi pyörähtämässä Pursimajalla, jatkaa Juha Tuhkala.
Juha pohtii, että Mikonkarissa pääsee Raahessa parhaiten meren tuntumaan. Tuhkaloiden pyörälenkille tulee matkaa noin 15 kilometriä.
– Aika usein ajamme tästä vain ohi, mutta kevättalvella lähdemme tästä hiihtämään Taskuun. Moni lähtee kalalle tai pilkkimään. Tässä voi harrastaa monenlaista vaikkapa tuulipurjehdusta tai lintubongausta, kertoo Juha.
Eräs nimettömänä pysyttelevä autoilija kertoo päivittäin käyvänsä katsomassa meren tilanteen – vuodenajasta riippumatta.
Autoilija kertoo yleensä tulevansa pyörällä, nyt menopeliksi valikoitui auto. Hieman pilvisestä kelistä huolimatta nokalle lipuu autoja yhtenään. Seuraavaksi paikalle kaartaa Raimo Uimonen. Hän kertoo tulleensa katsomaan merta.
– Joskus saatan pysähtyä ja joskus ajan vain ohi. Jokaisella Raahen rannalla käy paljon väkeä, Uimonen kertoo.
Uimosen lähtiessä paikalta, seuraava auto hidastaa jo kohti nokan mutkaa. Autosta löytyvät Iida-Emmi Sarjanoja ja Kiia Immonen.
– Täällä on hienot maisemat, kuskina toimiva Sarjanoja perustelee pysähdyspaikkaa.
– Usein samaan aikaan on moottoripyöräilijöitä, sanoo Immonen.
Kaksikon lähtiessä jatkamaan matkaa, otamme haaviin seuraavan autoilijan. Eetu Rankinen kertoo käyvänsä nokalla lähes joka päivä, menopelinä on välillä auton sijasta moottoripyörä.
– Käyn täällä iltaisin rauhoittumassa, yleensä yksin. Usein täällä on muitakin: parhaimmillaan on tainnut olla viisi autoa, kertoo Rankinen.
Rankinen kertoo tulevansa usein autosta ulos kiville istuskelemaan.
– Meri-ilmaa täytyy käydä haistelemassa. Hienoista auringonlaskuista tulee joskus otettua kuviakin, Rankinen sanoo.
Maisema. Auringonlaskut. Rauhoittumispaikka. Piileekö näissä asioissa Mikonkarin viehättävyyden salaisuus? Mikonkarintietä ajellessa hoksaa, että tien varrelta löytyy useita erikokoisia mökkejä. Mikonkarin kärjestä, ihan sieltä päästä löytyy pari punaista pientä mökkiä. Pikkumökit ovat kuulemma kalastajien varastokäytössä.
– Kyllä tässä (tiellä) melkoinen vilske käy etenkin viikonloppuisin, eräs mökkiläinen kertoo.
– Ja some on täynnä kuvia auringonlaskuista ylistävin kuvatekstein. "My happy place" luki yhdessä, toinen mökkiläisistä jatkaa.
Auringon laskiessa paikalta toden totta löytyy yksi puhelimella maisemaa ikuistava henkilö. Juha Laakso saapui paikalle Raija Korppilan kanssa.
– Tultiin iltapalalle. Kyllä tätä voisi ihan tavaksi kutsua, sanoo Korppila.
– Siivousurakka on takana päin, joten piti lähteä vähän tuulettumaan, jatkaa Laakso.
Laakso kertoo usein kuvanneensa materiaalia Mikonkarista omiin taideteoksiinsa.
– Onhan tämä omanlainen rauhoittumispaikka, Korppila sanoo.
Täytyy tulla siihen johtopäätökseen, että laaja merimaisema ja upeat auringonlaskut vetävät porukkaa Mikonkariin. En ihmettele tätä yhtään. Otapa siis ensi kerralla eväät mukaan ja nauti Mikonkarin maisemista. Eetu Rankisen sanoin: merimaisema kuuluu Raaheen.