Päivä alkaa hyvin jos olen saanut levottomien jalkojen takia nukkua yöllä, eikä ole tarvinnut nousta niitä hieromaan. En ole kovin hyvä nukkuja.
Katsoin tänä aamuna ikkunasta ja ajattelin, että voihan nenä – eihän vaan ala sataa. Toisaalta ajattelin, että tule vaan sade, että kukkani, varsinkin musta tulppaanini Yön kuningatar saisi vettä.
Luin viimeksi Violetta Parran runon Elämälle kiitos. Olen esittänytkin sitä eri tilaisuuksissa, se on lempirunojani ja koskettaa minua.
Olen innostunut avantouinnista. Osallistuin Avantolausunnan MM-kilpailuihinkin ja lausuin siellä oman runoni Virus. Pitäisi hakea avain, että pääsen sinne pukukoppiin. Uin viime vuonna koko kesän.
Nauroin onnesta kyyneleet silmissä, kun ystävättäreni jalka on parantunut ja että hän pääsee ajamaan pyörällä.
Itkin sunnuntaina kirkossa kun sanottiin kuolleita ja omaiset nousivat ylös. Liikutuin, vaikka he olivat vieraita ihmisiä.
Ärsyynnyin kun sunnuntaina joku oli hakkaamassa mattoja aamulla puoli kahdeksan aikaan. Vieläkin ärsyttää.
Minua huolestuttaa koulumaailma. Kiusaaminen ja kaikkien modernien vempainten mukaanotto. Omien aivosolujen käyttö jää niin vähälle kun tukeudutaan liikaa älylaitteisiin.
Ostin sisäliikuntakengät, kun piti olla valkopohjaiset kuntoutusjaksoa varten.
Kotona viihdyn hyvin. Mielestäni minulla on nätti koti ihanalla paikalla. Kun avaan oven ja kävelen muutaman metrin, olen kanavan rannalla. Kotona teen käsitöitä ja katson televisiota, varsinkin urheilua ja kudon sukkaa kuin mummo ainakin. Kotiuduin tähän heti, vaikka muuten Raahessa kadut tuntuivat vaihtaneen paikkaa.
Muistan, kuinka asuttiin Himangan talon piharakennuksessa, kun tuli hälytys. Ryntäsin oviaukkoon, vaikka se oli kiellettyä. Näin lentokoneen kiertelevän kirkon ympärillä. Se pudotti pommin. Äiti ei ensin uskonut, että muistan sitä, mutta kun kerroin mitä olimme silloin syöneet ja kuka oli meillä vieraana, äiti uskoi lopulta.
Raahessa on Helsingin jälkeen leppoisaa. Tämä rauha ja rakkaus on sitä mitä olen kaiken aikaa halunnut. Rakkaudella tarkoitan sitä, että olen saanut muutaman uuden ystävän. Näin vanhanakin voi saada uusia ystäviä. Heitä on vähän, mutta ovat sitäkin rakkaampia. Raahessa puhkesi heti runosuoni ja sain kirjan aikaan.
Haaveilen, että tulevaisuuteni olisi yhtä hyvä tai lähes yhtä hyvä kuin nyt. Terveys on kahdeksankymppiselle hyvä. Toivon, että pystyn asumaan Kanavanrannassa mahdollisimman pitkään ja nauttimaan elämästä tässä ja nyt.
Olen oppinut, että ei kannata antaa periksi, vaikka ikävuodet lisääntyvät. Kannattaa ottaa vastaan mitä saa, nauttia päivistä ja siitä, että on todella Kotona – isolla kirjaimella.
Nukkumaan mennessä laitan sähkötyynyn päälle, että jalkani olisivat levolliset. Tyyny tuo lämpöä ja rauhoittaa. Rauhoitan itseäni lukemalla erään uskovaisen lääkärin kirjaa syöpää sairastavasta lapsestaan. Kiitän päivästä ja ystävistäni ja luen iltarukouksen.
Fakta
Mirja Kaarela syntyi Raahessa 1939.
Lähti Raahesta vuonna 1961 ja palasi vuonna 2013.
Valmistui sairaanhoitajaksi Oulusta vuonna 1965 ja erikoistui kirurgiaan ja anestesiologiaan.
Tehnyt elämäntyönsä Lastenklinikalla Helsingissä. Jäi eläkkeelle 1995.
OIKIA RAAHELAINEN
Raahen kaupungin 370-vuotisjuhlavuoden kunniaksi julkaisemme Raahelaisessa juttusarjan, jossa nostamme esiin Raahessa asuvia ja eläviä henkilöitä, joita kohtaamme arjessamme.
Heidän ei tarvitse olla avojalakasia, vaan voivat olla ihan vasta muuttaneita. Haluamme kertoa tämän päivän raahelaisuudesta.
Voit ehdottaa meille haastateltavaa osoitteeseen toimitus@raahenseutu.fi