Motocrossin MX-liigan osakilpailut Pattijoen Hummastinvaaran motocrossradalla vetivät satapäin osallistujia ja katsojia seuraamaan lajia, josta ei vauhtia tai vaaratilanteita puutu.
Steelcross ry:n ja Oulun Moottorikerho ry:n järjestämät osakilpailut ovat toiset Pohjoiseen kierroksen kilpailuista.
Saku Koskinen on saapunut paikalle kisaamaan MXB-luokkaan Hämeenlinnasta asti. Kausi on mennyt hyvin ja tarkoitus on seuraavalla kaudella nousta luokkaa ylemmäs, A-luokkaan.
–Toivoisin, että saisin ehjän suorituksen ja selviäisin ehjänä kotiin, hän naurahtaa.
Haavereita sattuukin, kun mitellään nopeudesta haastavilla radoilla. Mika Hämeenkorpi Pyhäjoen SPR-osastolta kertoo, että lauantaina puoleen päivään mennessä ei vakavampia onnettomuuksia ole tapahtunut.
–Aina jotain tapahtuu, se on sitten tuurissaan, kuinka paljon, hän kommentoi.
Vaikka laji tuntuu olevan miesvoittoinen, on naisajajiakin kiitettävästi paikalla. Eräs heistä on Sipoon Moottorikerhon lisenssillä kisaava Janna Grönqvist.
Kolme vuotta motocrossia harrastanut Grönqvist innostui nähtyään internetissä videoita lajista. Pian moottoripyöräkärpäsen purtua alkoi haaveissa siintää kilpailut.
–Kun alkoi ajamaan kilpaa, niin naisten luokan kuskeista tuli heti kavereita, yhteishenki on hyvä, hymyilee Grönqvist.
Hän on tähän mennessä ajanut jokaisen MX-liigan kisat, joissa on naisten osakilpailut ja hänen tarkoituksenaan on ajaa kaikki loputkin.
Tähtäimessä on eteneminen luokissa ja sarjassa sijoitus kymmenen parhaan joukosta. Kausi on Grönqvistille ensimmäinen kokonainen, sillä edellisen kauden keskeytti loukkaantuminen.
Hänen itsensä kohdalla loukkaantuminen ei sammuttanut innostusta, päinvastoin. Pakollisen ajotauon jälkeen hinku radoille oli entistä kovempi.
–Tässä lajissa kaikki on vähän hulluja. Vaikka sattuu, niin kaikki palaa aina pyörän päälle. Sisua kaipaa tämä homma, hän toteaa.
Koskinen ja Grönqvist eivät todella ole ainoita, ketkä ovat saapuneet pidemmän matkan takaa. Taustajoukotkin intoutuvat ajamaan lukemattomia kilometrejä kannustaakseen omiansa voittoon.
–Kyllähän tämä jännittää ja on mielenkiintoista tietysti, kun oma poika ajaa, juttelee Paula Hjelt, joka on koirineen ajanut Raaheen aina Orimattilasta saakka.
Laji kiinnostaa Hjeltiä muutenkin kuin poikansa harrastuksen kautta. Pistetilastot katsotaan läpi, vaikka hän muistuttaakin, että se ei ole tärkeintä. Kiinnostus ei kuitenkaan riitä itse ajamiseen.
–En ole käynyt selässä, enkä menekään! Hän huudahtaa hymyssä suin, hänelle riittää poikansa huoltojoukkoina toimiminen.
