Kaupunginjohtaja Jaakko Nahkuri oli kotoisin Raudusta, Karjalan poikii, kuten hän asian monesti ilmaisi. Hän syntyi Lappeenrannassa 17.11.1946.
Myöhemmin perhe muutti Jyväskylään, jossa Jaakko kävi koulunsa. 1970-luvulla hän opiskeli Jyväskylän yliopistossa, ja suoritti yhteiskuntatieteiden lisensiaatin tutkinnon, pääaineinaan sosiologia.
Uusien haasteiden vuoksi haave yliopistourasta jäi, vaikka tutkimusaineisto Karjalasta muuttaneiden siirtolaisten elämänvaiheista oli jo valmiina väitöskirjaa varten. Perheen perustaminen ja Tuula-vaimon kanssa yhteinen elämä alkoi opiskeluvuosina. Vuonna 1975 syntyi Johanna-tytär. Yliopistoura jäi taakse ja Nahkurit muuttivat Varkauteen ja sieltä muutaman vuoden kuluttua hän siirtyi Raahen kaupunginkamreeriksi.
Kun Jaakko Nahkuri valittiin Raahen kaupunginjohtajaksi vuonna 1979, hän oli yksi Suomen nuorimmista kuntaorganisaation johtajista, 33-vuotias. Haasteet ja työpaineet olivat valtavat. Kaupunkimme eli mittavaa kehitysvaihetta ja tehtävää riitti. Väestön keski-ikä oli 26 ja uusia päiväkoteja ja kouluja tarvittiin nopeasti sekä muita kuntapalveluja. Raahe eli kasvun aikaa.
”Niin kuin Pooki myrskyjä on Jaakko kestänyt,
kehitystä kaupungin ei mikään estänyt.
Helpolla ei päässyt, sen me näimme Jaskasta,
On johtaminen raskasta!”
Johtamistyössään Jaakko oli ihmisten johtaja. Hänellä oli jo tuolloin moderni näkemys johtamisesta. Yksin ei saa mitään aikaiseksi vaan yhteistyöllä.
Omalla karismaattisella persoonallaan hän teki vaikutuksen moniin ihmisiin; oli lämmin, sydämellinen ja humaani. Ihminen ihmiselle.
Sosiologina hän oli tutkinut paljon yhteiskunnan rakenteita ja organisaatioita ja se heijastui positiivisella tavalla hänen työssään ja johtamisessaan.
”Kun ajan myötä
teit sä paljon työtä,
niin Raahe muuttui,
sen nähdä voi.
Kun uutta haimme,
huomata sen saimme,
sen mitä puuttui.
sun työsi toi.”
Vapaa-ajalla Nahkurin perhe matkusti useasti ulkomaille ja Jaakko rakasti uimista ja sukeltamista.
Musiikki oli myös lähellä hänen sydäntään. Laulaja Geog Ots oli Jaakon esikuva ja illanvietoissa kitaran säestyksellä hän lauloi aina Moskovan valot ja Väliaikaisen.
Toimittuaan 27 vuotta kaupunginjohtajana Jaakko Nahkuri jäi ansaituille eläkepäiville. Hän muutti Tuula-vaimon kanssa takaisin syntymäkaupunkiinsa Lappeenrantaan, huolehtimaan ikääntyvästä anopistaan. Nyt oli aikaa myös tutkia perusteellisesti omia karjalaisia sukujuuria.
Yhteydenpito Raahen ystäviin ja luottamushenkilöihin säilyi muutosta huolimatta ja kaupunkimme asiat kiinnostivat edelleen entistä johtajaamme.
Minulla oli ilo tutustua Jaakkoon ja Tuulaan vuonna 1978 ja siitä saakka ystävyytemme on jatkunut nämä vuosikymmenet.
Ystävänä Jaakko oli mitä parhain, luotettava ja kiinnostava keskustelukumppani, jonka kanssa oli innostavaa pohtia maailman menoa. Yhteydenpito Lappeenrantaan säilyi myös viime vuosina vilkkaana, välimatkasta huolimatta. Joka kesä matkustimme Lappeenrantaan tapaamaan ystäviämme.
Kun soitin Jaakolle, muutama viikko sitten, hän oli elämänsä suhteen edelleen toiveikas, mutta sairaus voitti. Jaakko Nahkuri menehtyi 15.10.2017 Lappeenrannassa.
”Vuodet vieri, kuutkin kulki,
viime kerran Jaakko ovensa jo sulki.
Kaikki tuntee sydämellään,
Raatihuone ei oo entisellään.
Silti juttu luistaa,
Jaskaa muistellessa sanoa ne muistaa:
Kipparina Jaakko on,
merikarhu ollut aivan verraton.”
Jaakko Nahkuria jäivät syvästi kaipaamaan Tuula-vaimo ja Johanna-tytär, puolisonsa Rikard ja perheen tyttäret. Moffalle lapsenlapset Amanda ja Matilda olivat kaikki kaikessa.
Laulujen sanat, jotka esitettiin Jaakon eläkejuhlissa vuonna 2006, on kirjoittanut Pauli Ylitalo.