Varhaisimpaan lapsuuteeni ei muovi sisältynyt. Ainoa muovimainen aine oli guttaperkka, mutta senkin käyttö oli vähäistä ja rajattua.
Joskus 50-60-lukujen taitteessa markkinoiden helppoheikki onnistui myymään äidille ensimmäiset muoviset kipot. Olivat kirkkaankeltaisia, särkymättömiksi viilikupeiksi mainostettuja.
Muutamaa vuotta myöhemmin olin kesän messikallena ruotsalaisella laivalla. Siellä muovi oli jo lyönyt itsensä läpi moneen käyttöön. Matkustajat söivät kertakäyttölautasilta muoviaterimilla.
Jätteet pakattiin mustiin muovisäkkeihin. Niiden hävittämisestä annettiin selkeä neuvo: mereen, mutta ei laivan ollessa satama-altaassa. Kun kippasin pussukan laivan perästä aaltoihin, se jäi kellumaan hetkeksi. Kirkuva lokkiparvi nokki sen ruuan toivossa hetkessä rikki ja sotku jäi lautaksi laivan vanaveteen.
Kuopion vuosinani tutkimme opiskelijoiden harjoitustyönä käytetyimmän, "vaarattoman" polyeteenimuovin hajoamisnopeutta maahan upotettuna. Tulos oli lohduton: vuoden päästä sen paino oli likipitäen sama.
Eksyimme kerran lomanviettoon Lanzarotten saarelle. Vuokra-autolla kiertelimme tulivuorisaarta. Yhden pikkutien alussa huomiomme kiinnittyi uljaaseen porttiin. Mihin mahtaa johtaa, kun ei lue mitään? Uteliaisuus voitti. Tie johti sammuneen tulivuoren kraaterille. Paikalle kaarratteli jäteauto, joka kippasi lastinsa reunalta alas: iloisen kirjavia muovipussipalleroita ja tyhjentyneitä vesipulloja pääasiassa.
80-luvulla lanseerattiin muovi, jonka rakenteessa osa oli biohajoavaa. Saatiin aikaan näennäishäviäminen.
Muovin silppuamista tekee myös UV-säteily. Sen on kokenut jokainen rakennusmuovista kasvihuoneensa tehnyt.
Vuosikymmeniä muovi sai valloittaa maailmaa kenenkään suuremmin häiritsemättä – tiedepiirien huoli kun on hyttysen ininää suuren rahan maailmassa.
Ihan viime vuosina suunta on kääntynyt. Tyynenmeren muovilautat ilmaantuivat toistuvasti uutisiin, mikromuovien terveyshaitoista alettiin puhua, saatiin aikaan pakollinen kierrätysmuovin kerääminen. Viimemainitusta olen EU:lle kiitollinen. Muovien kierrätys oli jo ehditty lopettaa kannattamattomana. Sitten tuli keräysmuovidirektiivi ja pönttö ilmaantui jopa meidän kylälle.
Muovien kierrätyksen tekee ongelmalliseksi se, että muovilaatuja on monenlaisia. Vanhimmista tuotteista ei löydy minkäänlaisia raaka-ainemerkintöjä. Lajittelu vaatii viitseliäisyyden ohella myös valveutuneisuutta. Siinäpä urakkaa valistajille vuosikymmeniksi.