Professori Matti Lackman (70) ei kaihda totuuden puhumista, ja kirjoittamista, vaikka se onkin tietänyt vihamiehiä ja vastustajia. Hän tietää, että jälkeenpäin historian tapahtumat halutaan usein nähdä kirkasotsaisesti ja yksisilmäisesti. Mustavalkoisuuden aika on kuitenkin ohi. Hän pohjaa tietonsa tutkijana aina dokumentteihin ja asiakirjoihin. Historian harrastaminen on Lackmanin mukaan aivan eri asia, kuin historian tutkiminen.
Matti Lackman on tutkinut muun muassa suomen jääkäriliikkeen historiaa ja mittavasta teoksessaan Suomen vai Saksan puolesta? Jääkäreiden tuntematon historia (2000) paljasti aikoinaan totuuden muun muassa punaisen jääkäriosastosta. Kirja valotti myös sitä, kuinka saksalaisen vallassa Suomi itsenäisyytemme alkuvuosina oli.
Raahelaisten suojeluskuntapäälliköiden tekemät teloitukset Raahessa eivät myöskään olisi joidenkin raahelaisten mielestä kaivanneet päivänvaloa. Matti Lackman haluaa selvittää vielä, tapahtuiko teloituksia Raahen porvari- ja kauppakoululla toimineella vankileirilläkin. Hän tietää, että jostain seinäraosta on löytynyt vanha paperi, jossa on 135 nimeä ja rukseja vieressä, kertooko se teloitettujen nimet.
– Raahessahan kuoli ihan nuoriakin poika, oli se ankaraa aikaa.
Hän epäilee, että Raahen korkea kuolleisuusluvut johtuivat osin siitä, ettei vangeilla ollut täällä omaisia, jotka olisivat yrittäneet toimittaa vangeille ruokaa. Suurin osa vangeista oli Tampereen seudulta.
Lackman tuntee siikajokisen Yrjö Jääskelän omiin kokemuksiin pohjautuvan kirjan, jossa Jääskelä kertoo Raahen vankileirin oloista.
– Olihan se kamalaa, vangit kävivät tonkimassa jopa käymälän alusesta kalansuolia, jotka oli sinne nakattu
Hän sanoo, että tilanteeseen vaikutti myös, se, että elettiin suurta elintarvikepulan aikaa. Suomi oli ollut venäläisten elintarvikkeiden varassa, ja tuonti tyrehtyi vallankumouksen jälkeen. Vankileirin ulkopuolellakin kärsittiin nälkää.
Kun Lackman kertoi tutkimusartikkelissaan kuuden miehen teloittamisesta maaliskuussa 1918 Raahessa, hän sai sananmukaisesti raahelaisopettajattarelta tukkapöllyä Raahen tienoon historiakirjan kokouksessa. Raahelaisille teloitusten nostaminen päivänvaloon oli vakava paikka. Syytä tapahtumasta sysättiin myös ulkopaikkakuntalaisten niskoille. Teloitetutkin olivat Pyhäjoelta ja Merijärveltä.
Lackman on tapausta tutkiessaan saanut selville, että vastaavia teloituksia oli koko sisällissodan tuoksinassa noin 50. Kyse oli siis rintamalle lähdöstä kieltäytyneiden teloittamisesta.
Hänen mukaansa Raahen tapauksen taustalla saattoi hyvinkin olla Pyhäjoella työväenliikkeen aktiivien ja venäläissotilaiden tekemä elintarvikkeiden takavarikointi. Paikallinen kauppias oli piilottanut elintarvikkeita mustaa pörssiä varten. Työväenliikkeen aktiivit kuitenkin löysivät kätkön. Mukana takavarikossaoli Raahessa teloitettuja miehiä.
Monille, myös omaisille, tuli uutena tietona, kun Lackman selvitti asiakirjoista raahelaisen jääkäri Fredrik Aleksander Polton taustoja ja toimintaa punaisissa jääkäreissä. Polton omat päiväkirjat, joukko oikeuden pöytäkirjoja sekä jääkäreiden arkistot Venäjällä kertoivat kiistatta, että Poltto oli yksi niistä punaisista jääkäreistä, jotka olivat yhteydessä Venäjällä vallankumouksen tehneisiin sekä kommunistiseen puolueeseen. Sittemmin Poltto yleni Lapaluodon tehtaalla johtotehtäviin ja hänen toimintansa punajääkäreissä painui unholaan.
Sisällissodan 100-muistovuosi on tuonut paljon mukanaan tapahtumia. Lackman sanoo, että historian tapahtumia ei saa unohtaa, vaikka anteeksi voisikin antaa. Hänen mielestään on ollut korkea aika nostaa esille sivuun painettuja asioita molemmilta puolilta. Häntä kiinnostaa myös jossittelu, mitä Suomessa olisi tapahtunut, jos punaiset olisivat voittaneet? Tai mitä jos rauha olisi saatu solmittua ennen kaikkein verisimpiä taisteluja Tampereella, Helsingissä ja Viipurissa?
Lackmanin mukaan monet punaisten johtohahmot eivät halunneet Neuvosto-Suomea vaan itsenäisen Suomen tasavallan. Häntä surettaa se, että valtavasti lahjakkaita ja nuoria miehiä ja naisia jäi Suomen rakentamassa hyödyntämättä, koska he pakenivat Venäjälle, heidät vangittiin ja monet teloitettiin. Yhden tällaisen merkkihenkilön merkitystä Lackman on valottanut tuoreimmassa teoksessaan Kullervo Manner- kapinallisen muotokuva (2017). Manner oli SDP:n puheenjohtaja, itsenäisyysvuoden ensimmäisten valtiopäivien puhemies ja punaisen Suomen diktaattori, joka pakeni Neuvosto-Venäjälle toukokuussa 1918.
– Kukaan ei ole häntä juuri tänä vuonna muistanut, kaikkein vähiten sosialidemokraatit ja kommunistit, vaikka hän oli kansanedustaja ja eduskunnan puhemies, Lackman ihmettelee
Mannerin kohtaloksi tuli vangitseminen ja kuolema todennäköisesti ydinsäteilyyn 1939 ja joukkohauta. Mannerin vaimo teki toisella vankileirillä itsemurhan jo muutamaa vuotta aikaisemmin.
Matti Lackman
S. 24.2. 1948 Simossa
Filosofian tohtori, dosentti ja professori
Oulu-opiston entinen rehtori
Historian tutkija ja kirjailija
Lackman on tutkinut muun muassa jääkäriliikettä ja Suomen valtiollisen poliisin historiaa.
Tohtorin väitös käsitteli Suomen kommunistisen puolueen suhdetta talonpoikaiskysymykseen ja talonpoikaisliikkeisiin 1918-1939.
Kirjoittanut muun muassa Raahen tienoon historia, osa 3:n, joka käsittelee Raahen, Saloisten, Vihannin ja niiden seurakuntien vaiheita 1870-luvulta vuoteen 1975.
Poliittinen tausta: sitoutumaton, lapsuudenkodissa maalaisliittolaista ajattelua.