Tuttu näky tältä syksyltä: lyhtypylvään päällä istuu hiiripöllö. Sama toistuu päivä toisensa jälkeen, mutta saalista ei näytä löytyvän.
Hiiripöllö, jota ennen vanhaan kutsuttiin myös pissihaukaksi ja kissapököksi, on myyränsyöjä. Jos lintuhoitolaan joutuneelle hiiripöllölle yrittää tarjota vaikkapa jauhelihaa, niin eipä tule kauppoja.
Raahelainen lintuharrastaja Jaakko Koistinen kertoo, että myyrätilanne on edelleen huono. Hiiripöllön lisäksi monet muutkin pikkujyrsijöitä syövät petolinnut näkevät nälkää.
–Pöllöt ovat olleet viime aikoina vähissä kautta linjan. Pesinnät ovat epäonnistuneet, taikka pesintää ei edes yritetty.
Luonnonvarakeskuksen uusin myyrätiedote lupaa myyränsyöjille hiukan valoisampia aikoja.
–Pohjois-Suomessa on paikoin nähtävissä pientä nousua, tutkimusprofessori Heikki Henttonen toteaa.
Pikkujyrsijöihin erikoistuneen professorin tieto perustuu tuoreisiin maastotutkimuksiin: Henttonen on käynyt myyräjahdissa, ties monettako sataa kertaa pitkän uransa aikana.
Myyräjahti on tieteellisen systemaattista. Tiettyihin paikkoihin viritetään tietyksi ajaksi tietty määrä loukkuja. Sitten lasketaan saalis, jota ilmaistaan indeksillä.
–Jos myyräindeksi on viisi, se tarkoittaa, että sadasta loukusta on saatu viisi myyrää, Henttonen suomentaa.
Viime keväänä ja vielä kesälläkin Pohjois-Suomen alueella indeksi oli nolla, mutta syksyllä alkoi näkyä elonmerkkejä.
–Ei vielä kovin suurta nousua, mutta näyttää kuitenkin siltä, että ensi keväänä ja kesällä on jo vilkkaampaa.
Tämä on ilouutinen lintuharrastajille, mutta murheenkryyni etenkin metsänomistajille.
Mikä on se mahti, joka säätelee myyräkansan nousua ja tuhoa? Siihen ei edes tutkijoilla ole yksiselitteistä vastausta. Pitkään näytti siltä, että kannanvaihtelut noudattavat tiettyä, melko säännöllistä sykliä. Vaan mitä sanoo professori?
–Oppikirjapuheet säännöllisistä neljän vuoden jaksoista voi unohtaa. Lyhyemmän 3-4 jaksollisuuden päällä on pitkäaikaisempia trendejä, ja välillä syklit häviävät melkein kokonaan.
Ennustettavuus olisi kuitenkin tervetullutta, sillä esimerkiksi maa- ja metsätaloudessa olisi hyödyllistä tietää hyvissä ajoin, milloin pitää varautua myyrätuhoihin.
Mutta jokin säätelymekanismi myyräkantoja kuitenkin ohjailee, olipa aikaväli mikä tahansa. Pedot, siis pikkujyrsijöitä syövät linnut ja varsinkin pikkupedot ovat tärkeitä, mutta eivät yksistään riitä selitykseksi. Sääolojen vaikutuksissakin on omat ristiriitansa, professori myöntää. Ja pikkupetojen vaikutus ilmenee eri tavoin Etelä- ja Pohjois-Suomessa.
–Se on kuitenkin huomattu, että vesiloskatalvet vaihtelevine pakkasjaksoineen tekevät pahaa peltomyyrille.
Sään, petojen ja pikkujyrsijöiden välinen vuorovaikutus on jo huomattavasti monimutkaisempi syherö, mutta sitäkin on selvitelty.
Metsämyyrällä on merkitystä meille kaikille, sillä mokomalla kun on usein lisävarusteenaan kuuluisa Puumala-virus, joka aiheuttaa myyräkuumetta. Yleensä metsämyyrien runsauden ja myyräkuumeen esiintyvyyden välillä on aika suora yhtäläisyys.
–Mutta siinäkin voi olla yllätyksiä: Muistuu mieleen eräs syksy Pohjois-Ruotsista. Metsämyyräkanta oli runsas ja ainekset myyräkuume-epidemiaan mitä otollisimmat. Mutta syksy ja alkutalvi olivat lämpimät eikä epidemiaa ei tullutkaan normaaliaikaan loka-joulukuussa. Kunnes tammikuussa tuli loskakelit ja sitten kova pakkanen. Myyrät lähtivät liikkeelle ja änkesivät taloihin ja ulkorakennuksiin. Epidemia iski helmikuussa, eli kuukausia myöhemmin kuin yleensä.
Tutkimus
Luonnonvarakeskus tiedottaa verkkosivuillaan myyrätilanteesta kaksi kertaa vuodessa. Tiedotteen yhteydessä on ennuste pelto- ja metsämyyräkantojen odotettavissa olevasta kehityksestä.
Tiedot pohjautuvat maastotutkimuksiin. Eri puolella Suomea on noin 30 kohdetta, joista myyriä käydään pyydystämässä.
Myyrätiedotteita seuraavat maa- ja metsätalousalan toimijoiden ohella mm. lintuharrastajat. Ainakin tähän saakka on nimittäin ollut kohtalaisen varmaa, että runsas myyräkanta ennakoi runsasta pöllövuotta.
