Itä-Suomen yliopisto on käynnistynyt Suomen suurimman kekomuurahaiskartoituksen. Kaksivuotisessa tutkimushankkeessa selvitetään kekoja rakentavien muurahaisten levinneisyyttä ja elinympäristöä.
Tutkijat tarvitsevat kekomuurahaisia tutkittavaksi kautta Suomenniemen. Kansalaisten toivotaan keräävän niitä kekojen päältä ja lähettävän niitä pakastuksen jälkeen tutkijoille.
Tämän kaltaiset kansalaistiedeprojektit ovat yleistyneet maailmalla viime vuosina. Hanketta vetävä FT, apulaisprofessori Jouni Sorvari Itä-Suomen yliopistosta kertoo, että myös Suomessa on ollut viime vuosina hankkeita, joissa kansalaisten keräämät kasvi-, liero- tai puutiaisnäytteet ovat olleet keskeisessä roolissa.
– Suomi on yllättävän suuri maa. Käytännössä yhden tai muutamankin muurahaistutkijan keräysmatkoilla ei voida tyydyttävällä ja ympäristöä säästävällä tavalla kartoittaa Suomen kekomuurahaislajistoa erilaisissa ympäristöissä. Tähän paras ratkaisu on kansalaistiedeprojekti, jossa kansalaisille neuvotaan menetelmät muurahaisten keräämiseen, säilömiseen ja tutkijoille postittamiseen. Näin saadaan kansalaisia osallistumaan tieteen tekoon ja voidaan kattaa maantieteellisesti laajoja alueita, kertoo Sorvari.
Muurahaiskeräys sopisi hänen mielestään hyvin esimerkiksi koululaisten biologian tai ympäristöopin tehtäväksi. Kerääjät saavat palkinnoksi ensimmäisinä yhteenvedon hankkeen tuloksista.
Muurahaisilla on merkittävä rooli luonnossa, eikä tässä hankkeessa haluta aiheuttaa niille haittaa. Kekopesän pinnalta kerätään vain muutamia yksilöitä. 5–10 yksilöä yhtä kekoa kohden riittää. Pyydystys ei kohdistu lisääntyviin yksilöihin vaan työläismuurahaisiin.
– Tällaisella näytteiden keruulla ei ole haitallista vaikutusta muurahaispesän toimintaan, Sorvari sanoo.
Muurahaiset tainnutetaan pakastamalla kuoliaaksi.
Kekoja rakentavia muurahaislajeja on Suomessa tusinan verran. Ne ovat suomalaisen luonnon maahyönteisten joukossa valtalajeja. Niillä on merkittävä rooli muun muassa kasvinsyöjähyönteisten saalistajina.
Merkittävyydestään huolimatta tiedot muurahaislajien levinneisyydestä ovat vielä osin epätarkkoja. Tutkimuksen tavoitteena onkin selvittää eri kekomuurahaislajien sekä muiden kekoja rakentavien lajien levinneisyyttä Suomessa ja lisätä tietoa lajien pesintäympäristöistä.
Muurahaispesiä on niin metsissä, metsän reunoissa, niityillä kuin suollakin. Keräystä voi tehdä eri puolilla Suomea niin tänä kuin ensi kesänäkin. Jokaisesta näytteestä halutaan saada tarkka paikkatieto.
Luonnonsuojelualueilta muurahaisia ei saa kerätä ilman valvovan viranomaisen lupaa.
Muurahaisia kerätään muurahaisten rakentamien kekojen pinnalta. Tavoitteena ovat sellaiset lajit, jotka rakentavat kekonsa kasvimateriaalista, kuten esimerkiksi neulasista, oksanpätkistä, heinän palasista ja varpukasvien lehdistä.
Ohjeita kerääjille
Kerää näin: laita keon päälle suljettava rasia, esimerkiksi pakastusrasia, johon muurahainen kiipeää itse. Kun 5–10 työläistä on kiivennyt sisään, sulje rasia.
Laita suljettu keräysastia pakastimeen pariksi päiväksi.
Siirrä muurahaisnäytteet tulitikkurasiaan.
Sijoita pakastetut muurahaiset yhteen rasian nurkista. Laita rasiaan talouspaperia tai pumpulia, jotta muurahaiset eivät murene.
Kääri rasia folioon tai teippaa se vahvaksi, ja laita se kirjekuoreen.
Liitä mukaan näytteenkeräyslomake, jossa on tiedot keräyspaikasta tai -paikoista, keräyspaikan lähiympäristön tyypistä, keräysajasta tai -ajoista ja yhteystiedot, etenkin sähköpostiosoite.
Linkki lomakkeeseen löytyy tältä sivustolta: http://www.uef.fi/fi/web/ebsi/muurahaiset.
Näytteiden postitusosoite: Jouni Sorvari, Ympäristö- ja biotieteiden laitos, Itä-Suomen yliopisto, PL 1627, 70211 Kuopio