Näyt­te­li­jä Riku Nie­mi­nen yl­lät­tää Raa­hes­sa va­lo­ku­vil­laan: "En ole kui­ten­kaan va­lo­ku­vaa­ja"

<span class="type--person">Sofi Häkkisen </span>ja <span class="type--person">Riku Niemisen</span> teoskokonaisuus Galleria Myötätuulessa ihastuttaa ja vetää välillä kananlihalle. Loputonta kolmen auringon nousua katsellessa voi vaipua nirvanaan ja liikuttua nukkuvan lapsen kuvasta.

Sofi Häkkinen ja Riku Nieminen viimeksimainitun lähes psykoottisen Red Hallway -valokuvan edessä. Kuva on kuin suoraan Kubrickin Hohto-elokuvasta. Raahe oli molemmille uusi elämys. Sofi Häkkisen hykerryttävän muovinen veistosinstallaatio Istutus Dohan Sheraton-hotellin ulkopuolella. Sofi Häkkisen ja Riku Niemisen teokset keskustelevat vaivatta keskenään. Luonnottomuus kohtaa luonnollisen. Sofi Häkkisen ja Riku Niemisen ihastuivat galleria Myötätuulen tilaan, jonka lattia muistuttaa etäisesti luksuslomakohteista. Sofi Häkkistä terävimmillään. Sofi Häkkisen ja Riku Niemisen näyttely galleria myötätuulessa.
Sofi Häkkinen ja Riku Nieminen viimeksimainitun lähes psykoottisen Red Hallway -valokuvan edessä. Kuva on kuin suoraan Kubrickin Hohto-elokuvasta. Raahe oli molemmille uusi elämys.
Sofi Häkkinen ja Riku Nieminen viimeksimainitun lähes psykoottisen Red Hallway -valokuvan edessä. Kuva on kuin suoraan Kubrickin Hohto-elokuvasta. Raahe oli molemmille uusi elämys.
Kuva: Vesa Joensuu

En ole koskaan käynyt all inclusive -lomalla missään aurinkokohteessa, enkä totta puhuen tämän näyttelyn nähtyäni tiedä haluanko koskaan käydäkään.

Ristiveto on aina hyväksi asiassa kuin asiassa, mutta mielikuva all inclusive -lomasta on täydellinen kuva paratiisista. Tämän kuvan kuvataiteilija Sofi Häkkisen ja näyttelijä Riku Niemisen näyttely pistää ainakin värisemään, paikoin jopa nyrjäyttää sitä.

Niemisen hallitut kuvat ovat lähempänä unelmaa, mutta Häkkinen viskaa niiden päälle rantahiekkaa veistoksillaan. Imukuppitarralle painetut Niemisen valokuvat luovat ikään kuin miljöön, jossa Häkkinen pistää ranttaliksi. Ääripäät ovat päräyttäviä. Siinä missä Niemisen sinisenhuikaiseva rajattoman tuntuinen Big Pool saa henkäisemään "pääsispä tuonne" -henkäyksen, nostaa Häkkisen Summertime and the living is easy -veistosinstallaatio karvat pystyyn. Viisi muovista pääkalloa loikoo uimapatjalla – yhden aivojen tilalla on helmiäishohtoista suihkugeeliä, yhdellä sangriaa hedelmäviipaleineen kaikkineen, yhdellä hiekkaa ja yksi on kietonut päähänsä pyyhkeen turbaaniksi. Yhden kallon sisus on tyhjä. Mitä siellä on ollut? Hui!

On kuin aurinko porottaisi hellittämättömästi, mutta välillä aurinkovarjon rikkoo reipas raekuuro, jota ei yhtään osannut ennakoida.

Taiteilijat kuvaavat osuvasti näyttelyään. All inclusive -kokemuksessa hypätään oravanpyörästä jonkun toisen oravanpyörään.

Häkkisen ja Niemisen lähtökohta ei ole ollut pilkata tai osoitella lomakeitaita, eikä tarvitsekaan. Katsojan iloksi jää sanoittaa teokset, ihastella ja ällistellä – ja riemastuakin.

Komeista kuvistaan huolimatta Nieminen kiistää olevansa valokuvaaja. Sen sijaan hän toteaa olevansa laiska, ja siinä on yksi tulokulma teoksiin.

– Olen ottanut kuvat iPhone 6 S:llä, aika pienellä vaivannäöllä, käsitellyt tällä samalla puhelimella ja lähettänyt kuvat puhelimen sähköpostista painoon, Nieminen kertoo.

Aluevaltaus on näyttelijänä tunnetulle Niemiselle uusi.

– Otan kyllä päivittäin paljon kuvia ja sometan. Minusta ei ole kirjoittamaan, joten käytän kuvaa ilmaisun välineenä. En pidä itseäni silti valokuvaajana, tämä on tosi uusi avaus minulle, Nieminen sanoo.

Lomakohteet Mauritius ja Fuengirola olivat Häkkiselle ja Niemiselle tutut. Nieminen sai idean all inclusive -aiheesta lomaillessaan Teneriffalla perheensä kanssa.

Asiasta tehden ei kohteisiin menty, vaan kuvia syntyi lomailun ohessa. Nieminen esimerkiksi oli bändinsä kanssa keikalla Fuengirolassa ja Häkkinen lähti reissuun matkaan.

Voiko rantalomakohde edes olla luonnollinen? Sehän ei kuulu arkeen, vaan lomaan, joka on irtiotto työstä ja kaikesta rasittavasta.

– Niissä on erikoinen energia. Tarjoilijoiden, lasten viihdyttäjien ja muiden työntekijöiden kiireen tunnistaa. Se on keinotekoinen ja hullunkurinen maailma. Tuntuu, että siinä on jotakin tosi luonnollista – ja luonnotonta, taiteilijat sanovat.

Näyttely nähtiin tänä vuonna elo–syyskuun vaihteessa Berliinissä. Vastaanotto oli kiinnostuneen ahdistunut.

– Ihmiset tulivat hymyillen, mutta lähtivät pois ahdistuneina, taiteilijat hykertelevät.