Nyt maistuu taas ro­maa­nien lu­ke­mi­nen – Pentti Paakki uudisti kun­nol­la suh­teen­sa kau­no­kir­jal­li­suu­teen

Pentti Paakki otti kuvaan mukaansa lukupiirissä lukemiaan kirjoja.

Kuva: VESA JOENSUU

Pentti Paakki tekee kirjoihin runsaasti merkintöjä.

Kuva: VESA JOENSUU

Raahelainen asianajaja Pentti Paakki on aina tiennyt, että juristin työelämän lisäksi toinen tärkeä asia hänen elämässään on kirjallisuus. Olosuhteet ovat vain olleet sellaiset, että kaunokirjallisuuden lukeminen jäi kymmeniksi vuosiksi.

– Kansa- ja oppikoululaisena olin lukenut jonkin verran romaaneja ja novelleja. Sitten ammatti ja työ imaisivat mukaansa eikä muulle kuin ammattikirjallisuudelle tuntunut jäävän aikaa.

Hän laskeskelee, että luettuja romaaneja tuli ehkä yksi aina kolmea tai neljää vuotta kohti.

– Siis naurettavan vähän.

Aivan kokonaan hän ei kirjallisuutta hylännyt, vaan luki lehdistä kirjallisuusarvosteluja.

Kaikki muuttui, kun hän syksyllä 2015 alkoi opiskella luovaa kirjoittamista avoimessa yliopistossa.

– Silloin näin tarpeelliseksi palata kaunokirjallisuuden pariin myös lukijana, hän kertoo.

Aloittaessaan uudestaan kaunokirjallisuuden lukemisen häntä jännitti, vieläkö lukemisesta saisi samanlaista nautintoa kuin nuorena. Vieläkö kirjojen tarinat tempaisisivat mukaansa? Pelko on osoittautunut turhaksi.

Iän myötä lukukokemukset ovat toki muuttuneet. 15-vuotiaana Väinö Linnan Tuntemattomassa sotilaassa viehättivät toiminta ja taistelukohtaukset.

– Nyt huomaa, miten hieno kirja se on ja miten se kertoo koko ajan henkilöiden sielunelämästä.

Lopussa kirja oli hänestä jopa surullinen.

Nyt hän laskeskelee lukeneensa parisenkymmentä romaania. Suurin osa niistä on ollut Kruununmakasiinissa kokoontuvan lukupiirin ohjelmassa.

– Sieltä saa laatutakuun, hän kehuu.

Ylipäätään hän pitää tärkeänä, että hyviä lukuvinkkejä on mahdollista saada.

– Jos alkaa pitkän tauon jälkeen omin päin lukemaan ilman lukuvinkkejä, se on vähän sattuman kauppaa.

Suurimmasta osasta lukupiirissä luetuista kirjoista hän on pitänyt. Poikkeuksia ovat olleet Kazuo Ishiguron Haudattu jättiläinen ja tänä syksynä luettavana ollut Margaret Atwoodin Orjattaresi. Näiden kaltaisiin kirjoihin, joissa on runsaasti fantasiaelementtejä, hän ei ole ainakaan vielä tykästynyt.

– Lukijalle syntyy ikävä velvollisuus funtsia ja tulkita, missä määrin tämä pitää paikkansa.

Atwoodia lukiessaan hän alkoi pohtia jo romaanin lukemisen mielekkyyttä.

– Kun on aika tiukilla ja joutuu lukemaan tekstiä, jonka joku on kevyesti fantasioinut, tulee sellainen tunne, että meneekö tässä aika hukkaan.

Suurimman osan lukupiirissä käsitellyistä kirjoista Paakki on ostanut itselleen. Kun hän kaivaa piirin alussa kirjan esiin, keneltäkään ei voi jäädä huomaamatta, että hän on sen lukenut. Lukeminen vaikuttaa olleen hyvin fyysinen tapahtuma, sillä sivut ovat täynnä merkintöjä ja tärkeitä kohtia on merkitty taittamalla sivuja. Kirjat ovat hänelle luovan kirjoittamisen oppimismateriaalia.

Nyt hänestä tuntuu, että vuosikymmenten lukematon aika on tavallaan otettu takaisin ja lukemiseen voi suhtautua jo vähän rauhallisemmin.

Kun tätä haastattelua tehtiin marraskuun viimeisinä päivinä, Paakilla ei ollut mitään teosta kesken. Tammikuussa lukupiirin kirjana on Johannes Anyurun He hukkuvat äitiensä kyyneliin. Siihen hän aikoo tarttua.