Aamulla herään kuuden aikaan, koira herättää. Sen kanssa käydään kävelemässä metsässä pieni mutka. Aamulla pitää saada kahvia. Olen aamuihminen ja iltauninen.
Kotona teen remonttia, kuistille jatkoa. Olemme asuneet tässä vuodesta 1984, itse rakennetussa talossa. Haluan elää vähän syrjässä. Kylällekin minua yrittivät, mutta ei onnistunut. On mukavaa kun kotoa pääsee suoraan metsään. Ympärilläni pitää olla luontoa.
Lapsena asuttiin Sevettijärven Aarniniemessä. Äitini on inarinsaamelainen ja sieltä kotoisin. Leikkikavereita ei ollut, mutta en olisi millään halunnut lähteä sieltä pois. Sieltä tultiin Vihantiin, kun sotainvalidi-isäni elämä oli siellä aika hankalaa. Isä oli talvisodassa ja haavoittui jatkosodassa.
Työvuosina perunatehtaalla olivat alkuajat kovia. Veri tuli nokasta melkein joka päivä. Nostelin itseni painoisia säkkejä. Silloin olin kovassa kunnossa, kun treeniä tuli töissä. Raisio oli hyvä työnantaja ja porukka oli mahtava. Työnantaja tuki urheiluharrastusta ja maksoi kaikki kilpailureissut elintarviketyöläisten kisoihin. Viimeisinä vuosina olin perunavarastojen esimies.
Liikkuminen on minulle välttämätöntä. Syksyt menevät niin, että käyn kotona vain nukkumassa. Nuorena urheiltiin paljon ja hiihdettiin itse ladut.
Lapseni ovat kaikki poikia, neljä poikaa. Lapsenlapsistakin 8 on poikia ja yksi tyttö. Kaikki ovat luonteeltaan ahkeria, kukaan ei makaa laiskana. Isänä en ole ikinä puolustellut poikiani, vaan olen yrittänyt olla oikeudenmukainen. Kaikkien lasteni kanssa minulla on hyvät välit. Äiti on myös pojille tosi tärkeä, äidistään huolehtivat hirveästi.
Haaveilen metsästysreissusta Alaskaan. Siellä on valtavat erämaat ja siellä olisi isoja hirvejä. Olisi mukava päästä käymään alueella, jossa alkuperäiskansat ovat asuneet. Minäkin olen puoliksi inarinsaamelainen, joten alkuperäiskansojen alueet kiehtovat.
Harrastan metsästystä ja kalastusta. Olen myös harrastanut ammuntaa ja painonnostoa. Metsästän kaikkea sorsista hirviin. Minulle sopii sekä porukassa metsästäminen että yksin. Olen kaatanut yli 80 hirveä.
Olen huolissani maailman menosta. Monessa paikassa käydään kuumana ja uhotaan. Voi rysähtää milloin vain. Ympäristöasioista vesistöt huolestuttavat. Meren pitäisi olla ruoka-aitta, nyt se on kaatopaikka.
Rentoudun metsässä. Menen suremaankin sinne. Kun äiti kuoli, isä kuoli – menin metsään. Sieltä tulee vähän erilaisena pois, kun on saanut rauhoittua ja miettiä asioita.
Olen tyytyväinen elämääni ja kaikkeen mitä tässä elämässä on ollut. Pystyn vaikka lähtemään Lapin erämaihin kalastamaan ystävien kanssa, se on mahtavaa.
Olen oppinut ottamaan jonkin verran rauhallisemmin. Olen aina ollut nopea. Armeijassakin toppuuttivat.
Ystäväni ovat ihmisiä, joihin voin luottaa. Onneksi olen saanut heitä paljon. Heitä on metsästyskavereissa ja pohjoisessa. Olen tarvinnut heitä monta kertaa eli ystävyys on testattu.
Uskon, että kun me maailmassa eletään, on jotakin sen jälkeenkin. Jotakin täytyy olla. Kukaan ei vain ole tullut kertomaan mitä.
Nukkumaan mennessä nukahdan heti. Koirakin nukahtaa heti kun laittaa makuulle. Eija lukee, mutta minä nukun.
Faktaa
Tapio Isokoski syntyi 1954 Vihannissa. Muutti pikkuvauvana jo vanhempiensa mukana äidin kotipaikalle Inarin Sevettiin. Perhe palasi Vihantiin 1961, kun Tapio aloitti koulunkäynnin.
Perheeseen kuuluu vaimo Eija, neljä poikaa ja yhdeksän lastenlasta sekä Uxi-labradori.
Asuu Vihannissa Kirkkojärven takana.
Työskennellyt nelisenkymmentä vuotta Raision tehtaalla Vihannissa.
OIKIA RAAHELAINEN
Raahen kaupungin 370-vuotisjuhlavuoden kunniaksi toteutamme Raahelaisessa juttusarjan, jonka tarkoituksena on nostaa esiin Raahessa asuvia ja eläviä henkilöitä, joita kohtaamme arjessamme ja jonka tarinaa ei ole vielä paikallislehdessä kerrottu.
Otamme myös vastaan ehdotuksia haastateltavista. Lähetä vinkki sähköpostitse osoitteeseen toimitus@raahenseutu.fi