Onnea on tar­jol­la kai­kil­le

Jorma Hiitola yllättää Prinsessan roolissa. Taustalla taitavista veljeksistä Tuula Karjalainen ja Hilkka Backman. Satunäytelmästä on vielä tässä viikonvaihteessa ja ensi viikolla neljä esitystä.

Kuva: Raili Viirret

Keskinäisen kehumisen kerho? Tuula Karjalainen, Mari Helaakoski, Tarja Ruotsalainen ja Hilkka Backman

Kuva: Raili Viirret

Pyhäjoen teatterinharrastajien tämän vuotinen näytelmä on hauska ja opettavainen tarina siitä, kuinka onnettomista ja köyhistä oloista voi tavoitella onneaan ja menestyä.

Lähtökohtana satunäytelmässä on köyhä mies ja hänen neljä poikaansa. Isällä ei ollut mahdollisuutta elättää nuoria miehiä.

Kuningas: Pauli Rautio kaipaa tytärtään. Taitavia veljeksiä taustalla: Tuula Karjalainen ja Hilkka Backman

Kuva: Raili Viirret

Näytelmä käsittelee sisarkateutta, keskinäistä kilpailua ja nahistelua, mutta myös perheyhteyden tärkeyttä.

Perinteisen sadun tapaan pulassa on Prinsessa. Jos toisella isällä oli huoli elatuksesta, oli kuninkaalla suuri suru siitä, että lohikäärme oli ryöstänyt hänen ainoan tyttärensä. Suuretkaan rikkaudet eivät siis ole avuksi, jos iso onnettomuus kohtaa.

Neuvokkaat veljekset lähtevät pelastamaan yksissä tuumin prinsessaa, kun jokaisella on maailmalla kohtaamansa Onnin - ja myös onnen- antamat opetukset hallussa.

Kaikkien taitoja tarvitaan elämässä, ja yhteistyöllä isotkin ongelmat saadaan ratkaistua niin sadussa kuin tosielämässäkin.

Miten neuvokkaat veljekset prinsessan pelastamisessa onnistuvat, kannattaa käydä katsomassa, kun siihen on vielä mahdollisuus. Entä kuka veljeksistä onnistuu saamaan prinsessan ja puoli valtakuntaa?

Taitavat veljekset kiistelevät siitä, mihin suuntaan pitäisi lähteä. Lavalla Mari Helaakoski, Tarja Ruotsalainen ja Hilkka Backman.

Kuva: Raili Viirret

Pyhäjokiset ovat Sari Jaatisen ohjaamassa ja dramatisoimassa sadussa osanneet tavoittaa kaiken oleellisen. Lapset pääsevät mukavasti mukaan kommentoimaan.

Vaikka sadun käänteet ovat arvattavia ja opetuksetkin tuttuja, on toteutus tuore ja mukaansa tempaava. Esitys piti hyvin otteessaan kaikenikäisiä katsojia pikkulapsista isoäiteihin.

Se ei ollut liian pitkä, eikä turhia jaaritteluja ollut, kuten monesti vanhoissa saduissa voi olla. Kielikin oli ymmärrettävää, vaikkakin vanhahtavaa.

Puvustukseen oli satsattu. Varsinkin Kuninkaan, Pauli Rautio, ja Prinsessan, Jorma Hiitola, puvut olivat tarpeeksi prameita ja koristeellisia. Satu Kuu johdattaa näytelmän kulkua kertojana. Paula Tuomikoski onkin upea ilmestys juhlavassa asussaan.

Veljesten, Tarja Ruotsalainen, Mari Helaakoski, Hilkka Backman ja Tuula Karjalainen, ja isän, Jorma Hiitola, vaatimattomat asut antoivat osviittaa siitä, että kaikilla ei ole asiat tässä maailmassa ihan yhtä hyvin.

Isä, Jorma Hiitola, viimeisen puuroaterian pojilleen. Tuula Karjalainen, Tarja Ruotsalainen ja Mari Helaakoskiahmivat puurot naamaansa,

Kuva: Raili Viirret

Sanna Jauhiainen on myös onnistunut maalaamissaan kulisseissa ja muussa rekvisiitassa, vaikka Pauhasalin näyttämö onkin niille liian suuri. Iso, kalseahko sali vie myös intiimiä ja satumaista tunnelmaa. Pienemmässä tilassa näytelmä olisi vieläkin suurempi elämys myös lapsille.

Pyhäjoen näyttelijöiden "perusjengi" tekee varmaa ja sujuvaa teatteria. Virtaa näyttää riittävän vielä mittavan kesänäytelmän, Se suuri kalansaalis, jälkeenkin.