Tänä vuonna uutislähetykset ovat täyttyneet Hollannin, Ranskan ja viimeisimpänä Saksan vaaliuutisista. Hollannin ja Ranskan vaalien välissä käytiin myös kotimaan kuntavaalit. Ei ole ihme, jos tuntuu, että aina on käynnissä jotkin vaalit.
Ensi ja seuraavana vuonna luvassa on mahdollisesti jopa kuusi vaalipäivää, mikäli Sauli Niinistöä ei valita presidentiksi suoraan ensimmäisellä kierroksella tammikuun presidentinvaalissa. Niinistön kannattajakorttien 156 000 kappaleen huima määrä tosin ennakoi, että suora valinta on mahdollinen.
Presidentinvaalien jälkeen vuorossa ovat ensi vuoden syksylle lykätyt maakuntavaalit. Ja marraskuussa vielä seurakuntavaalit. Eduskuntavaaleja ja eurovaaleja käydään sitten keväällä 2019.
Maakunta- ja eduskuntavaalien tai vaihtoehtoisesti eduskunta- ja eurovaalien yhdistämistä on pohdittu, mutta yksimielisyyttä asiasta ei ole syntynyt.
Tiheästi toistuvien vaalien vaarana on vaaliähky, mutta vaalit voi aina nähdä myös mahdollisuutena. Äänestämisen pitäisi kuitenkin olla kansalaisille mieluisa oikeus, ei rasittava velvollisuus.
Vaali-intoon voi vaikuttaa nostamalla vaaliteemoiksi kuntalaisia aidosti koskettavia asioita ja antamalla heille mahdollisuus vertailla ehdokkaiden mielipiteitä.
Toinen äänestysintoon vaikuttava tekijä on äänestämisen helppous. Marketissa kauppareissulla äänestäminen on askel oikeaan suuntaan, mutta olisikohan jo aika tosissaan paneutua sähköisen äänestämisen kehittämiseen?
