Raahen alueella kouluvuosi käynnistyy taas huomenna. Osa lähtee kouluun malttamattomana, osa vastahankaisesti tai pelonsekaisin tuntein. Perhosia on vatsassa monella muullakin kuin vain koulutiensä aloittavilla ekaluokkalaisilla.
Jännitystä voivat aiheuttaa kaverit, vaihtuvat opettajat tai uudet oppiaineet. Jännitys on usein positiivista ja odottavaa. Valitettavasti on myös oppilaita, jotka joka syksy ajattelevat koulun alkua pelonsekaisin tuntein ja ahdistuneina. Taustalla voi olla kiusaamista, silmätikkuna olemista tai isossa joukossa koettua yksinäisyyttä.
Joukosta eristäminen on yksi kiusaamisen muoto, jota voi olla vaikea havaita. Osa meistä viihtyy paremmin pienessä porukassa, toiset taas sukkuloivat luontevasti kaveriporukasta toiseen. Kukaan ei kuitenkaan varmasti halua viettää kaikkia välituntejaan, koko koulupäiväänsä ja kouluvuottansa yksin.
Kiusatulle jokainen koulupäivä voi olla piinaava ja pelottava. Harva lapsi kuitenkaan ottaa asiaa puheeksi itse. Siksi aikuisten niin koulussa kuin kotona tulee kuunnella viestejä herkällä korvalla. Näyttääkö lapsella olevan kavereita? Lähteekö hän aamuisin kouluun mielellään? Kiusaamisen jäljet näkyvät pitkään, jopa vuosia ja vuosikymmeniä.
Nyt on hyvä hetki ottaa asia puheeksi koululaisten kodeissa. Jokaisen velvollisuus on puuttua kiusaamiseen. Myös oppilaiden on ymmärrettävä, että kiusaamista ei pidä seurata edes sivusta vaan asiasta pitää kertoa aikuisille.