Valtiovarainministeriön asettama työryhmä on vajaan vuoden verran pohtinut keinoja ikääntyneiden työllistämisen tehostamiseksi. Taustalla on huoli syntyvyyden alenemisesta ja väestön ikääntymisestä. Siitä, että hoivaa ja huolenpitoa tarvitsevien määrä väistämättä kasvaa, mutta hoivaajien ja hoivan maksajien määrä pienenee. Käytännössä konstivalikoimasta voi löytyä työntekijän jaksamista edistäviä toimenpiteitä tai esteitä ja hidasteita, kuten eläkeiän hivuttamista entistä kauemmas tai varhaiselle eläkkeelle siirtymisen vaikeuttamista.
Työhyvinvoinnista ja työkyvyn ylläpidosta on puhuttu viime vuosina suu vaahdossa. Tulostakin on tullut, sillä 60–64-vuotiaiden työllisyysaste on noussut jo monta vuotta. Toisaalta, myös työkyvyttömyyseläkkeiden määrä on kääntynyt kasvuun.
Kyse ei ole vain työntekijän jaksamisesta. Jokainen työelämää ja yritysten rekrytointeja seuraava tietää, että asenteissa on edelleen paljon korjaamista. Yritykset palkkaavat harvoin yli viidenkympin ylittänyttä työnhakijaa, vaikka työkokemusta ja osaamista riittäisi.
Ikääntyneiden pitäminen työelämässä on tärkeä tavoite. Vähintään samalla vakavuudella pitää kuitenkin suhtautua työelämään vasta pyrkivien nuorten sukupolvien työpolun avaamiseen. Viime vuonna 83 000 iältään 20–29-vuotiasta nuorta oli työn ja koulutuksen ulkopuolella. Se on noin 12 prosenttia ikäluokasta.
Nuorten saaminen pysyvälle työuralle on kestävyysvajeen kannalta vielä tärkeämpää kuin eläkeikää lähestyvien pitäminen työelämässä mahdollisimman pitkään.