Maa- ja metsätalousministeriö julkaisi viime viikolla uuden susikannan hoitosuunnitelman, jonka ytimenä on suden sietäminen. Hoitosuunnitelman avulla pyritään hillitsemään susien kohtaamiseen liittyviä konflikteja ja samalla turvaamaan susikannan elinvoimaisuus.
Tehtävä ei ole helppo, sillä susi herättää pelkoa ja vihaakin, minkä myös Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijat ovat saaneet kokea nahoissaan. Susikeskustelussa tiivistyy urbaanin Suomen ja syrjäseutujen erilainen käsitys maaseudun elinolosuhteista. Ääripäiden välille on vaikea synnyttää kompromissia, mutta asiatiedolle pitää olla tilaa. Ylilyönneiltä ei ole vältytty, ja tutkijat ovat törmänneet uhkailuihin ja vääriin syytöksiin. Luken on väitetty valehtelevan, vääristelevän tuloksia ja siirtävän susia salaa.
On selvää, että maatalousyrittäjillä on huoli karjasta eivätkä metsästäjät halua menettää koiriaan. Lapsiperheitäkin hirvittää, jos piha alkaa täyttyä sudenjäljistä.
Susien salakaatojen lisääntyminen ei kuitenkaan saa olla pelon seuraus.
Susi on petoeläin eikä se ei kuulu kotipihaan, mutta Suomen luonnossa sillä on paikkansa. Sen aiheuttamia vahinkoja voi ja pitää ehkäistä ennakkoon esimerkiksi tukemalla aitauksien rakentamista. Pihapiiriin tulevat sudet on voitava karkottaa. Myös koira- ja kotieläinvahinkojen korvaamisen pitää tapahtua ripeästi ja täysimääräisesti.