Huomenna torstaina vietetään Kalevalan ja suomalaisen kulttuurin päivää. Juhlapäiväksi on vakiintunut helmikuun 28. päivä, koska tuolle päivämäärälle Elias Lönnrot kirjasi vanhan Kalevalansa esipuheen vuonna 1835. Helsingin yliopiston Savokarjalainen osakunta otti Kalevalan päivän vuosipäiväkseen niinkin pian kuin 1860-luvulla ja 1920-luvulla päivä vakiintui myös liputuspäiväksi. Virallinen liputuspäivä Kalevalan päivä on ollut vuodesta 1978.
Suomen 100-vuotisjuhlavuonna suomalaista kulttuuria juhlistava päivä sai rinnalleen uutta sisältöä, kun päivään liitettiin myös suomalaisen ruokakulttuurin juhliminen. Syöminen ja kotimaisten makujen vaaliminen sopii teemapäivään hyvin, vaikka Kalevalan päivään ei liity mitään erityistä nimikkoruokaa.
Perinteistä suomalaista ruokaa kehtaa nostaa tarjolle. Päivän teemaan sopivat hienosti esimerkiksi karjalanpaisti, kotimainen kala, karjalanpiirakat ja kotimaiset juurekset. Eikä ole yhtään hullumpi ajatus päättää ateria hieman juhlavammin kotimaisista marjoista tehtyyn jälkiruokaan tai leivonnaisiin. On hienoa, että kotimaisista aineksista uskaltaa tehdä vaikka raakaruokaa.
Suomalaiseen ruokaan yhdistyy ajatus laadusta myös itärajan takana, missä suomalaiselta kalskahtava nimi on merkittävä markkinointikikka. Perinteiden rinnalla hyvässä symbioosissa elävät uudet kasvispohjaiset ruokainnovaatiot, kuten härkäpapu ja nyhtökaura. Niiden menekkiä ja uusien innovaatioiden syntymistä edistää huoli ilmastonmuutoksesta.