Työelämässä kaivataan railakasta asennemuutosta, jos halutaan, että hallituksen tavoittelema 75 prosentin työllisyysaste toteutuu. Työllisyysasteen parantaminen vaatii paitsi työvoiman tarjonnan ja kysynnän kohtaamista myös huolenpitoa työelämässä olevien työkyvystä ja osatyökykyisten huomattavasti nykyistä pontevampaa työllistämistä.
Työllisyysasteen nosto ei onnistu, jos työkyvyttömyyseläkkeiden määrä lisääntyy nykyistä tahtia. Nykymenolla yhteiskunnan huoltosuhde käy kestämättömäksi entistä pienemmän työikäisten joukon kustantaessa suurenevan eläkeläisjoukon eläkkeet ja palvelut.
Työnantajalla on iso vastuu työntekijöiden työkyvyn ja työhyvinvoinnin edistämisessä. Vastuuta on aina myös työntekijällä itsellään.
Työkyvyn säilyminen on monen osatekijän summa. Siihen kuuluu osaamisen kehittäminen ja taitojen päivittäminen, fyysinen kunto, työstä saatava mielihyvä ja palautuminen. Työelämässä pitäisi olla mahdollisuus jatkaa vielä sittenkin, kun terveys ei mahdollista täysipäiväistä työskentelyä.
Ikävä kyllä työntekijöiden arkikokemus ei aina vastaa ihannetta. Työeläkeyhtiö Elon selvityksen mukaan kolmasosa suomalaisista on kokenut epätasa-arvoista kohtelua työelämässä iän, alentuneen työkyvyn tai etnisen taustan takia. Etenkin alle 30-vuotiaat ja yli 50-vuotiaat ovat kokeneet iän vaikeuttavan työllistymistä.
Työllisyysasteen nosto ei onnistu ilman nykyistä pitempiä työuria. Yhteiskunta tarvitsee myös yli 50-vuotiaiden ihmisten työpanosta. Heillä on vielä 15 työvuotta edessä.