Syrjäytyneillä suomalaisnuorilla ei elämä suju oikein millään osa-alueella. Työn, koulutuksen ja harjoittelun ulkopuolelle jääneitä nuoria, heidän tuntemuksiaan ja syrjäytymisen syitä tutkinut Nuorisotutkimusseura luo raportissaan synkeän kuvan. Syrjäytyneet nuoret näkevät oman ja koko maailman tulevaisuuden muita nuoria pessimistisemmin. He luottavat vähemmän muihin ihmisiin, eivät koe itseään osaksi suomalaista yhteiskuntaa eivätkä halua siihen edes vaikuttaa.
Alle puolet uskoo, että demokratia ylipäänsä toimii Suomessa. Ja lista jatkuu, vain yksi neljästä syrjäytyneestä nuoresta kokee, että päättäjät ovat kiinnostuneita nuorten asioista. Kyselyn verrokkiryhmän muodostivat muut nuoret ja heille tehty kouluterveyskysely.
Arvion mukaan Suomessa on 70 000 syrjäytynyttä nuorta. Se vastaa keskisuuren kaupungin väkimäärää. Erityisen voimakkaasti syrjäytyminen koskettaa poikia.
Monen syrjäytyneen päällimmäinen tunne on yksinäisyys. Yksinäisyyden ja ulkopuolisuuden tunteet liittyvät vahvasti useimpiin nuorten ongelmiin. Luottoystävän ja sosiaalisten suhteiden puute korostuu myös nuorten omissa vastauksissa.
Yksinäisyyteen puuttuminen onkin syrjäytymisen ehkäisyssä ensisijainen asia. Se ei ole helppoa. Siksi ryhmäytymiseen ja nuorten sosiaaliseen kanssakäymiseen tulisi paneutua vakavasti jo peruskoulussa, jolloin nuoret ovat vielä yhteiskunnan toiminnassa mukana.
