Paavo Pelto vaikuttaisi olevan tällä hetkellä varsin onnellinen mies. Pesäpalloperheeseen syntyi ensimmäinen lapsi noin kuukausi sitten. Kaisan (o.s. Kärkkäinen) ja Paavon arki on nyt aavistuksen erilaista kuin ennen – positiivisella tavalla.
–On se arki muuttunut. Nyt joutuu enemmän pyörittämään kotona sitä peruspalettia. Ja koira on enemmän mun vastuulla, Pattijoen Urheilijoiden superpesismiehistössä pitkään pelannut Paavo Pelto kertoo.
Pellon viime kausi oli tilastojen valossa miehen uran paras. Toki pelejäkin tuli nyt paljon, sillä mies pysyi terveenä.
32 runko- ja jatkosarjan ottelussa hän toi 39 ja löi 0+7 juoksua. Kärkilyöntejä kertyi 182. Sillä tuloksella hän oli koko sarjan seitsemänneksi paras.
Tammikuussa 34 vuotta täyttävä Pelto pelaa siis elämänsä pesäpalloa. Nyt hän nauttii tästä lajista, joka oli joskus taannoin vain suorittamista.
–Kun olin 25-vuotias, ei tämä sillä tavalla kiinnostanut. Tykkäsin käydä vaan treeneissä, mutta ei minulla oikeasti ollut intohimoa kehittyä. Se on tullut vasta myöhemmällä iällä. Tuli tunne, että on pakko testata miten hyvä voi olla, Pelto muistelee.
Kipinä lajiin syttyi kunnolla, kun hän meni vuonna 2011 pelaamaan Nurmoon.
–Ajattelin jo, että lyön hanskat tiskiin. Mutta sitten tuli tunne, että yritetäänpä vielä kerran. Pääsin Itä-Länteen ja homma lähti menemään eteenpäin. Olin junnannut aika pitkään paikallaan ennen sitä, Pelto paljastaa.
Pelto on pelannut PattUssa nyt neljä kautta, ja joka vuosi hän on kuulunut joukkueen avainpelaajiin.
Viime kaudeksi PattU-paitaan siirtynyt Teemu Juntunen kertoi kesällä Raahen Seudulle antamassaan haastattelussa olevansa joukkueen nopein pelaaja. Jopa Paavo Peltoa nopeampi. Onko näin?
–Ei siitä ole mihinkään. Yhden kerran juoksi saman ajan. Kallion Timppa taitaa olla nopein, tai sitten Janecky (Jan Hankala), Pelto pyörittelee.
PattU on vahvistunut viime kaudesta, joten nyt pelinjohtaja Juha Karjaluodolla on enemmän mahdollisuuksia pyöritellä kokoonpanoa niin sisä- kuin ulkopelissä.
Pelto sanoo, ettei hänestä ole enää "tässä iässä" kärjeksi. Tämä etenijä-vaihtaja -rooli sopii hänelle hyvin.
–Ja jos minä olen joskus kotiuttajana, silloin täytyy olla aika huono joukkue, Pelto nauraa.
Pari viime kautta on sujunut raahelaisjoukkueelta uuden pohjan luomisessa, eikä menestystä ole tullut.
Pelto myöntää, että vaikka viime kausi oli häneltä hyvä, jäi kesästä silti laimea tunne.
–Jäi vähän semmoinen mitäänsanomaton fiilis. Ei oikein säväyttänyt. Ei toisaalta voi hirveän pettynytkään olla, mutta olisi se kausi voinut olla paljon parempikin, Pelto analysoi.
Mutta ensi kesänä joukkue taistelee takuulla paremmista sijoituksista.
–Ennakkoon ajateltuna Sotkamoa ja Vimpeliä lukuun ottamatta kaikki on mahdollista.
Pelto asui lapsena monessa paikkaa. Hän syntyi Vantaalla, asui Ruotsissa ja Kiimingin Jäälissä, kunnes lähti lukioon Ouluun.
Edelleen asuinpaikkana on Oulu. Töissä hän kulkee Limingan koulutuskeskuksessa. Pelto kertoo, että työ, urheilu ja perhe ovat tällä hetkellä hyvässä tasapainossa.
–Pyrin siihen että treenaan mahdollisimman paljon ja teen sen verran töitä, että pystyn elättämään perheen. Olen tuntilaisena Limingan koulutuskeskuksessa. Sieltä soitetaan ja kysytään töihin, silloin kun itselle sopii, Pelto kertoo.
Pellon kasvattajaseura on Oulun Lippo. Viimeksi mies pelasi oululaisjoukkueessa reilut seitsemän vuotta sitten.
Jo silloin Lipolla oli talousvaikeuksia ja seura ajautuikin konkurssiin. Pellon tunteet kasvattajaseuraansa kohtaan ovat ristiriitaiset.
–Seuraan sitä huvittunein, mutta toisaalta taas surullisin mielin. Ihmetyttää ja ärsyttää vähän. Siellä on tuttuja jätkiä on, jotka on siviilissä kavereita, mutta seurasta olen kenties vähän vieraantunut, hän myöntää.
Samassa yhteydessä mies antaa kehuja nykyiselle seuralleen, jossa asiat hoidetaan niin kuin ne sovitaan.
–Lipossa tottui siihen, että palkkojen perään sai soitella, ja koskaan ei tiennyt, että milloin se palkka tulee. Täällä se on iso tekijä, miten Harri (Tuomikoski) ja nuo muut ovat hoitaneet hommat, Saa rauhaa tekemiseen, Pelto tähdentää.
Pelto on vielä nuori mies, vaikkakin joukkueen kokenutta osastoa. Hänellä on pelaajasopimus PattUn kanssa kaksi seuraavaa kesää.
Mies ei ole miettinyt, kuinka kauan ura jatkuu, mutta puheista voisi päätellä, että melko pitkään.
–Pelaan niin kauan kuin pysyn mukana, ja tämä jaksaa oikeasti kiinnostaa. On alkanut jo tuntumaan, että harmittaa vähän, kun tämä on kohta ohi. Mutta ei se ole ohi kuitenkaan vielä hetkeen.
