Suomen suvi puhaltaa vihaista tuulta ja sadetta päin naamaa. Useimmat hakeutuisivat olohuoneensa uumeniin, mutta zetoristit kiipeävät päättäväisesti traktorinsa lavalle. Nyt otetaan se kuva, satoi tai paistoi.
Tällä samaisella Zetorin lavalla on kyyditty viime vuosien aikana väkeä osapuilleen Raahen asukasluvun verran, Niilo Jussinniemi arvioi. Mies on Raahen seudun Zetoristien seniori, ikävuosia 70 ja risat. Ja kun numeroihin mentiin, niin yhdistyksen perustamisesta on vierähtänyt tasan 10 vuotta.
"Syyllisiä" yhdistyksen syntymiseen ovat Matti Laurila ja Tauno Rouhianen. Vanhoista traktoreista ja niiden henkiinherättämisestä innostunut kaksikko sai nopeasti sielunveljiä ja kohta myös -sisaria.
Olisi syvällisen tutkielman paikka, mikä viehätysvoima ikivanhassa traktorissa oikein piilee. Mikä innostaa uhraamaan sanoinkuvaamattoman määrän työtunteja, jotta traktorista saadaan toimiva peli? Vieläkin suurempi mysteeri on se, että nämä vanhat ja savuavat päkättäjät herättävät niin suurta sympatiaa suuressa yleisössä.
–Vastaantulijat nostavat hymyssä suin kättä kun Zetori tulee vastaan, Niilo Jussinniemi vahvistaa. Hän tietää kuitenkin yhden ryhmän, joka Zetoreita kammoaa.
–Suomenhevosilla nousee häntä pystyyn ja ne törmäävät täyttä laukkaa karkuun kuullessaan Zetorin äänen. Niillä on perimätieto, että kun taloon ostettiin Zetori, hevoselle tuli lähtö...
Zetorit alkoivat yleistyä Suomen maaseudulla 1950-luvulla.
–Entisessä Tshekkoslovakiassa valmistettu traktori oli väkivahva työkalu maatilan töissä, mutta lisäksi se oli jokapaikan kulkuneuvo, jolla kuskattiin maitopänikät ja käytiin kauppareissut. Tanssimatkatkin sillä tehtiin, Tauno Rouhiainen ja Matti Laurila kertovat.
Vanhoista traktoreistaan innostuneet harrastajat erottaa jo asunkin perusteella. Raahen Seudun Zetoristeilla on traktorinsa värinen vihreä asu. Sitä ei voi ostaa rahalla, kuten ei seuran jäsenyyttäkään.
–Pitää olla Zetori: joko itsellä tai ainakin perheessä, Matti Laurila vahvistaa.
Piehingissä asuvat Maire ja Vilho Kultala ovat vahvistaneet 1950-luvun vaikutelmia hankkimalla aikakauteen kuuluvat asusteet sarkapusakoineen ja lapikkaineen. Palaute on ollut lämmintä.
–Monet tulevat miltei vesissä silmin kertomaan omista lapsuusmuistoistaan, jotka ovat traktorien ja näiden asujen myötä pulpahtaneet pintaan.
Tunnelmallisia hetkiä riittää myös Zetorin penkillä.
–Kun istuu kyydissä ja Zetori etenee verkkaista vauhtiaan, saa olla vaan ja katsella maita ja mantuja. Sellainen meno on täydellinen vastakohta kaikelle kiireen hössötykselle, Maire Kultala vakuuttaa.
Kymmenen toimintavuoden aikana suuren yleisön kiinnostus Zetoreihin ei ole laimentunut. Innostus on sitä suurempaa mitä pohjoisemmaksi mennään.
Vuoden ja kesän kohokohtia ovat olleet yhteiset traktorimarssit, joitten varrelta on saatu valtavasti uusia ystäviä. Zetoristien puheenjohtaja Matti Laurila luettelee pitkän liudan paikkakuntia ja niiden silmäätekeviä, jotka ovat osoittautuneet Zetorien ystäviksi.
Heinäkuun viimeiselle lauantaille zetoristit toivovat kaunista säätä. Silloin Hummastinvaaran raviradalla järjestetään koko perheen Zetortapahtuma yhdessä LC Raahe Kreivin kanssa.
Zetoristit
Raahen seudun Zetoristien keskeisiä tavoitteita on säilyttää ja entisöidä vanhoja Zetor-merkkisiä traktoreita sekä niihin liittyvää kalustoa. Jäseniä on noin sata, Zetoreita 64.
Hyväntekeväisyys on toiminnassa vahvasti mukana. Erilaisilla tempauksilla ja tapahtumilla kerätyt varat lahjoitetaan vuosittain oman alueen avuntarvitsijoille.
Motto: Zetoristia ei jätetä!
