Toni Länkinen
20 vuotta sitten Pattijoella Pattasten koululla liikunnanopettajan työt aloittanut Laura Rahikkala koki joulukuussa dramaattisia hetkiä. Tosin onneksi kuitenkin positiivisessa mielessä.
Hän oli saapunut jo töistä kotiin, mutta päätti silti avata vielä tablettinsa ja vilkaista työsähköpostia.
– Oikeasti tuli sellainen veltto olo, piti mennä lattialle makaamaan ja haukkoa hetki happea. Olin tosi häkeltynyt, Rahikkala muistelee.
Kyseisessä sähköpostissa hänelle ilmoitettiin valinnasta koko valtakunnan vuoden liikunnanopettajaksi. Se on melkoinen tunnustus päivittäisestä työstä, jota opettaja tekee nuorten parissa.
– Tiedän, että kaksi vuotta sitten minulle haettiin tätä, mutta silloin se ei mennyt läpi. Nyt en tiennyt, että tätä ollaan hakemassa minulle. Jonkun pitää sitä ehdottaa, ja lopulta Liikunnanopettajien liitto tekee valinnan, Rahikkala taustoittaa.
Nastolasta maailmalle lähtenyt Rahikkala asuu Kempeleessä perheensä kanssa. Hän on kulkenut vuodesta 1998 saakka Kempeleen ja Raahen väliä enemmän kuin aktiivisesti, eikä matkakilometrejä viitsi edes ynnäillä. Rahikkala kiitteleekin kimppakyytimahdollisuutta, sillä moni Pattasten koulun opettajista kulkee Oulun suunnalta.
– Pimeät talvikuukaudet ovat raskaita, marraskuu ja joulukuu ovat rankinta aikaa. Nyt alkaa helpottaa, tänäänkin oli jo valoisaa, Rahikkala mainitsee.
Laura Rahikkala valmistui Jyväskylän liikuntatieteellisestä liikunnanopettajaksi vuonna 1996. Samaan aikaan paperit sai ulos myös hänen miehensä.
Sen jälkeen he suuntasivat yhdessä Puolangalle töihin.
– Mentiin sinne, missä oli molemmille virka. Aika pian sen jälkeen Ari sai työpaikan Oulusta ja muutettiin sinne. Sitten sain viran täältä ja muutettiin Kempeleeseen.
Rahikkala oli vuosina 2004-2006 virkavapaalla. Sinä aikana hän koulutti tulevia luokanopettajia Oulun yliopistolla.
Mutta se oli vain väliaikainen kokeilu. Veri veti takaisin Pattasten koululle ja liikunnanopettajan töihin.
– Nautin tästä työstä, sen monipuolisuudesta ja että saa olla nuorten kanssa ja saa liikuttaa nuoria. Saa vaikuttaa siihen, tuleeko heistä liikunnallisia vai ei. Pyrin antamaan eväitä liikunnalliseen elämäntapaan. Tykkään, että itse voin vaikuttaa työhöni, eikä kaikkea sanella ylhäältäkäsin, vaan voin tehdä itse paljon päätöksiä. Toki on olemassa opetussuunnitelmat ja järjestyssäännöt, mutta raamien sisällä voi itse vaikuttaa paljon, Rahikkala korostaa.
Tällä hetkellä Rahikkala sanookin olevansa unelma-ammatissaan, sillä hän tykkää tehdä töitä juuri murrosikäisten nuorten kanssa.
– Murrosikäiset ovat aika aitoja ja välittömiä. Jos olisin alakoulun opettaja, ovat he siinä iässä, että heillä on herkkyyskausi motoristen taitojen oppimiseen. Mutta en varmaankaan jaksaisi sitä, kun he ovat niin pieniä ja kaikki pitää vääntää rautalangasta. Tykkään murrosikäisistä, koska heille voi puhua vähän niin kuin aikuisille.
Liikunnanopettajan työssä pitää osata eri lajeja monipuolisesti, mutta missään lajissa ei välttämättä tarvitse olla Suomen mestari. Rahikkalan ykköslaji on tanssi, mitä hän harrastaa myös vapaa-ajallaan.
– Meillä on hyvin liikunnallinen perhe. Tytöt harrastavat ratsastusta ja poika hiihtää.
