Pel­to­nie­met rai­va­si­vat peltoa kuo­kal­la

Tämä kuva on lasten ikähaarukasta päätellen vuodelta 1921 ja henkilöt vasemmalta lukien: Matti, Viljo, Vikke pitää kiinni kainaloista Eevaa, Lauri, Anni, Idan sylissä Hanna ja Erkki sylissään Tellu-koira. Nuorimmat lapset Laura ja Eero ovat syntyneet myöhemmin. Kuva on ajalta, jolloin perheen talous oli tiukilla. Ida-äiti on neulonut säkkikankaasta koltut tytöille ja kenkiä käytettiin vuorotellen.

August Viktor ja Ida Peltoniemi. Kuva 1940-luvun loppupuolelta 1947 tai 1948.

Matti August Luukkaanpoika Peltoniemi (s. 22.10.1846, k. 10.3.1920) oli maanviljelijä ja suntio. Hän piti Kirkkoluodon-tilallaan muutamia lehmiä ja hevosta.

Matti Peltoniemi nimitettiin Saloisten kirkon suntioksi vuonna 1895. Palkka oli 1 kappa jyviä taloa kohti vuodessa. Suntio sai käyttää Saloisten hautuumaalta saatavat heinät. Kellojensoitosta hänelle maksettiin 1 markka kerralta.

Maanviljely oli alkeellista: kuokka, lapio, hevosaura ja karhi olivat tärkeimmät työkalut. Pienviljelijät hankkivat lisäansioita metsätöistä ja puutavaran ajoista sekä ajoivat hevosajoja toisille tilallisille.

Yksi Peltoniemen Matti-isännän ja myöhemmin hänen poikansa Vikenkin vakinaisia työpaikkoja oli 1900-luvun alkuvuosina Mutalan tila, jossa pidettiin 8-10 lypsylehmää mutta ei hevosta.

Peltoniemen hevosta tarvittiin usein maatilan töiden lisäksi kaupunkimatkoihin. Toimitsija Aug. Alb. Levónin (s. 1888, k. 1924) virkapaikka oli Oulu ja käydessään Mutalassa hän tarvitsi kyydin Raahen rautatieasemalta Mutalaan ja päinvastoin.

August Viktor, Vikke, Peltoniemi (s. 7.8.1882, k. 2.2.1975) harppasi papin aamenille Honganmäeltä lähtöisin olleen Ida Mikontytär Hevosmaan (s. 22.7.1878, k. 5.8.1948) kanssa vuonna 1906 ja perusti oman talouden.

Vikke osti itselleen Hannukselan tilan Saloisista. Aluksi tilalla oli vain yksi riihestä tehty huone. Vikellä oli taloon tuomisina Iita-vaimo, kaksivuotias Erkki-poika, varsa ja saunanpenkki. Hän viljeli peltoja, hoiteli karjaa, kävi hevostöissä kylällä. Isänsä jälkeen hän toimi jonkin aikaa kirkon suntiona.

Vikke raivasi poikiensa kanssa kivikkoisia mäkiä pelloiksi kuokalla ja rautakangella niin, että lopuksi peltoa oli kaikkiaan 12 hehtaaria. Tilan koko peltoineen ja metsineen oli noin 100 hehtaaria. Lehmiä oli parhaimmillaan 7-8 ja hevosia kaksin kappalein. Pojat saivat tarttua kuokkaan heti kun kynnelle kykenivät.

Kymmenpäisen lapsiparven elättäminen vaati uurastamista kuokan, lapion ja kirveen kanssa aamuhämärästä iltapimeään. Vikke hankki sivuansioita 1920- ja 1930-luvuilla puutavaranajoissa.

Vikke eli pitkän elämän. Hän vietti elämänehtoonsa Hanna-tyttärensä ja Viljo-poikansa hoivissa. Kesällä 1970 hän kertoo elämänvaiheistaan Raahen Seudussa julkaistussa haastattelussa ja sanoo olevansa tyytyväinen, että sai pysyä terveenä ja tehdä työtä.

Hannukselan pappana tunnettu mies heiluttelee haravaa heinäpellolla. Kotipihan ympäristöjä hän on viikatteella niitellyt moneen kertaan kesän aikana. Hän pitää talon pikkupuissa: käsisahalla katkoo ja kirveellä halkoo. Aika kuluu paremmin, kun on jotakin tekemistä.

Polkupyörällä ajelu loppui pari kesää sitten. Kun pappa täytti 75 vuotta, hän sai lapsilta lahjaksi polkupyörän – ensimmäisensä. Vasta tuolloin hänellä oli aikaa opetella ajamaan pyörällä. Eihän se heti tietenkään onnistunut: ei tahtonut pappa pysyä tiellä. Mutta oppiihan sitä kun ei anna periksi.

Vikke oli Raahen vanhin asukas siihen aikaan, kun Saloinen liitettiin Raaheen vuonna 1973 ja kun Raahe täytti 325 vuotta vuonna 1974.