Keskiviikkona kuulimme, että Suomi on maailman onnellisin maa toista kertaa peräkkäin. Samaan aikaan toinen tilasto kertoo, että jopa 700 000 suomalaisnaista on kokenut lähisuhdeväkivaltaa. Vuonna 2016 tehdyssä EU-tutkimuksessa kolmasosa suomalaisnaisista kertoi olevansa tai olleensa väkivaltaisessa suhteessa.
Maailman onnellisin valtio on EU:n toiseksi vaarallisin maa naisille. Ristiriita on hätkähdyttävä.
Poliisille ilmoitetuista perheväkivaltatapauksista 82 prosenttia kohdistui naisiin. Samalla tavalla apua ja tukea toki tarvitsevat perheväkivallan kohteeksi joutuneet lapset ja miehet tai ikääntyneet vanhemmat, joita aikuiset lapset kohtelevat kaltoin.
Korjattavaa on paljon. Väkivaltaisen käytöksen kitkeminen tulee aloittaa jo lapsena osana varhaiskasvatusta ja koulutusta. Väkivallan merkit pitää osata tunnistaa neuvoloissa, kouluterveydenhuollossa ja sairaaloissa.
Myös asenteissa on tarkistamisen varaa, niin poliisilla kuin uhrien läheisillä ja tuttavillakin. Perhe- tai lähisuhdeväkivalta on väkivaltaa siinä missä muukin väkivalta. Se ei ole koskaan perheen sisäinen yksityisasia. Rikoksiin päästään puuttumaan vain silloin, kun ne tulevat muiden tietoon.
Suomen turvakodeissa tehdään tärkeää työtä. Siitä kertoo myös kontaktien määrä, sillä vuosittain ensi- ja turvakodeista saa apua 12 000 ihmistä.
Parasta olisi jos turvakodit osoittautuisivat tarpeettomiksi.