Per­hos­mies löysi Raahen seu­dul­ta 54 päi­vä­per­hos­la­jia

Raahen seudun perhostietäjä Jarkko Alatalo näkee ilmastonmuutoksen perhosten maailmassa. Hän on löytänyt Raahen seudulta 54 päiväperhoslajia. Osaa niistä ei enää tapaa. Osa on tullut etelästä ja matkaa kohti pohjoista.

Jarkko Alatalon kesäloma täyttyy perhosista. Juuri nyt hän uskoo perhostenkin kaipaavan vettä. Vasta sitten perhosia alkaa ilmaantua kunnolla lisää. Alatalon yksi parhaista Lasikankaan perhospaikoista on vanhalla unohtuneella niityllä. Lajinmäärityksessä kamera on hyväksi avuksi. Valokuvaan ikuistettu ruskosinisiipi oli tämän vuoden 15. perhoslaji. Jarkko Alatalo havainnoi perhosia, laskee niiden määriä osana perhosseurantaa ja kuvaa niitä. Jarkko Alatalo havainnoi perhosia, laskee niiden määriä osana perhosseurantaa ja kuvaa niitä. Jarkko Alatalo havainnoi perhosia, laskee niiden määriä osana perhosseurantaa ja kuvaa niitä. Jarkko Alatalo havainnoi perhosia, laskee niiden määriä osana perhosseurantaa ja kuvaa niitä.
Jarkko Alatalon kesäloma täyttyy perhosista. Juuri nyt hän uskoo perhostenkin kaipaavan vettä. Vasta sitten perhosia alkaa ilmaantua kunnolla lisää.
Jarkko Alatalon kesäloma täyttyy perhosista. Juuri nyt hän uskoo perhostenkin kaipaavan vettä. Vasta sitten perhosia alkaa ilmaantua kunnolla lisää.
Kuva: Vappu Kallio

Autiotalon niityllä nokkoset, vadelmat ja metsäkurjenpolvet ovat lopettaneet kasvunsa ja odottavat sadetta. Siellä täällä liihottelee muutama perhonen kukkia etsien.

– Ruskosinisiipi, määrittelee Jarkko Alatalo tihrustaessaan hyönteiskiikareillaan paikalleen pysähtynyttä yksilöä.

– Se muistuttaa lehtosinisiipiä mutta on yelisempi. Kun ruskosinisiipi alkaa vähetä, lehtosinisiivenkin voi onnistua löytämään.

– Tämä oli harvinaista valkojuovatonta tyyppiä, jota ei ole muualla tavattu.

Raahen seudun perhostietäjä Jarkko Alatalo, 47, viettää ensimmäistä kesälomapäivää rakennuskirvesmiehen töistään toukokuun viimeisenä päivänä. Hän ottaa kesälomansa aina kesäkuussa, koska perhosmaailman suolajit alkavat lentää silloin.

Alatalo kuuluu Suomen perhosseurantaverkostoon. Hän on tilastoinut Raahen seudulla elävien perhosten esiintymistä 12 vuotta.

– Minun kotiruutuni on 717/338. Se on kooltaan 10 kertaa 10 kilometriä. Käyn kiertämässä paikat kerran viikossa.

Alue käsittää käytännöllisesti katsoen Lasikankaan kylän.

Seudun suurin harvinaisuus on karttaperhonen, jonka hän rekisteröi kerran.

– Se oli maakunnan ensimmäinen havainto. Sen voi sekoittaa nokkosperhoseen. Se kävi navetan kulmalla kuusen oksalla, ja 4 kuvaa siitä sain, ja hyvä olikin, että sain, koska muuten kukaan ei olisi uskonut, että se oli karttaperhonen. Sitten se lähti pois, enkä ole sitä enää nähnyt. Perhosten kanssa pitää olla vikkelä.

Mieluisin tuttavuus on ritariperhonen.

– En ole nähnyt sitä 3 kesään. Mitä harvinaisempi, sen kauniimpi.

Alatalo ei tiennyt olevansa perhosmies, ennen kuin hän muutti Raahessa Lasikankaalle asumaan vuonna 2004. Yhtäkkiä hän huomasi, että onpas paljon perhosia.

– Lyhyessä ajassa löysin 40 lajia pieneltä alueelta. Nyt olen löytänyt 54 lajia Raahesta, kaikki Lasikankaalta.

Alatalo on löytänyt Raahesta eri vuosina toukokuun aikana 19 lajia. Pieneen taskuvihkoseensa hän voi merkitä löytäneensä nyt niitä 20, kun ruskosinisiipi lepatteli nokkospellolla.

– Hyvä reissu, hän kehuu.

Hän sanoo innostuvansa perhosista lapsenomaisesti joka kevät uudelleen. Hän keskittyy päiväperhosiin, eikä tunne tarvetta tarkkailla yökkösiä.

Perhosen siiven iskun sanotaan muuttavan maailmaa maapallon toisella puolella, mutta niin muuttavat maailman iskut perhostakin.

10 vuodessa Raahen perhoslajisto muuttunut. Mansikkakirjosiipi ja tummapapurikko tulivat Alatalon mukaan ensin Raahen seudulle, ja nyt niitä on lentänyt jo Oulun seudulla. Sen sijaan erittäin yleinen keltaniittyperhonen on harvinaistunut lähes olemattomiin.

– Onko se se ilmastonmuutos? Kaikki muut kuut ovat lämmenneet paitsi kesäkuu. Metsäkanalinnutkin ovat vähentyneet. Kaikki vaikuttaa kaikkeen.

Perhosille maailma on pieni; samoja perhosia nähdään entistä laajemmin. Sen totesi Alatalo muutama vuosi sitten Galapagossaarilla kohdatessaan sinisiiven. Se näytti hänestä ihan samalta kuin Suomessa. Perhoset muuttavat säävirtausten mukana ja saattavat näkyä tutkissa parvipilvinä.

– Olen jo tälle kesälle nähnyt vaeltajista 4 amiraalia ja ohdakeperhosia. Ohdakeperhonen on perhosista levinnein. Sitä on nähty Islannissakin.

Vanha nyyhkymyytti, että päiväperhonen elää vain päivän, hymyilyttää asiantuntijaa.

– Useimmat lajit elävät parisen viikkoa, mutta esimerkiksi nokkosperhonen kuoriutuu heinäkuun alussa, talvehtien aikuisena ja lisääntyen keväällä. Se siis elää noin 10 kuukautta. Ja joskus jopa heinäkuussa edelliskesän perhonen on ollut lennossa kulunein siivin.

"Ei ole koskaan tullut mieleen pyytää perhosia."
Jarkko Alatalo
Perhosekspertti

Pilvisellä säällä perhosia ei näe.

– Ne menee siivet suppuun, jos ei paista. Ne lymyävät jossain ruohikossa tai sammalikossa.

Alatalo, joka on törmännyt sammalikosta nousevaan muurainhopeatäpläperhosparveen suolla.

– Jos sellaisen löytää, se on hyvä, ojittamaton avosuo, jossa voi olla hillaa.

Perhosten tarkkailussa rauhallisuus on valttia. Alatalosta tuntuu, että perhoset kesyyntyvät tutusta tarkkailijasta. Silti välillä tulee eteen joku rivakampi laji.

– Auroraperhonen juoksuttaa. Kun alkaa juosta sen perässä, saa juosta koko päivän.

Perhosharrastaja tarkkailee perhosia hyönteiskiikareilla. Niillä vaikutelma on sama kuin pitäisi perhosta kädellä.

– Ei ole koskaan tullut mieleen pyytää perhosia. Onneksi nykyään voi valokuvata perhoset, eikä tarvitse ottaa niitä kiinni.

Alatalolla on tuhansittain kuvia perhosista. Aluksi hän otti kuvia tunnistaakseen yksilön. Kuvat hän laittoi silloin Internetin hyönteisfoorumille, mistä alan tietäjät antoivat niistä palautetta. Nyt tätä palvelua tarjoaa laji.fi kenelle tahansa.

Jarkko Alatalon ottamia luontokuvia löytää Internetistä googlaamalla luontohavaintoja kuvina.