Pattijoen Ylipää, nykyinen Lasikangas, kuuluu jättiläisten valtakuntaan, missä jättiläisten jalanjälkiä saattaa nähdä Kastellinperän linnanraunioilla ja monen muunkin korkean mäen laella. Tutkijat ovat kehittäneet niille muitakin nimityksiä, kuten lapinraunioita ja hylkeenrasvan polttokuoppia.
Kyläläisten usko kyläjätteihin kasvaa aina toisinaan, ja merkiksi siitä kylällä kietaistaan joku näkyvä persoona jättihuiviin, jonka kyläläiset ovat jätelangoistaan kutoneet.
Viimeksi kyläjättinä juhlittua Ruusumuorin kahvilan pitäjää, kirjailija Leila Kastellia alkoi kiinnostaa, kuinka pitkä jättihuivi oikeastaan on. Ja koska sen enempää entiset, nykyinen kuin tulevatkaan jätit eivät näyttäneet tietävän huivin pituutta, asiasta kannatti pistää pystyyn tietokilpailu.
Eikä sitten auttanut muu kuin levittää huivi ja mitata. Mittausoperaatiossa avusti Ruusumuorin kahvilan kesäkauden päättäjäistilaisuudessa historiallisesti jo kahdeksannen kerran esiintynyt itämaisen tanssin ryhmä Merenhelmet. Huivin pituudeksi paljastui 10 metriä ja 80 senttiä.
Ruusumuorin kahvilassa käyneistä tietäjiksi osoittautuivat Tuula Mikkilä ja Katri Erkkilä, jotka arvioivat huivin pituudeksi 10,5 metriä. Heidän kannattaa poiketa kahvilaan palkittaviksi.
Leila Kastelli toivoo, että huivi lähtee etsimään kylältä uutta jättiä. Hän itse sai arvonimen jätinhuiveineen viime kesänä ensimmäisen romaaninsa julkistusjuhlassa ja säilyttää huivia hoteissaan seuraavaa jättiä varten.
Edesmennyt Ylipään kyläjätti, kirjailija Kerttu Kastelli on kirjoittanut huivista runon 27.12.1992. Se kuuluu näin:
”Elämä kirjavainen
on kaulahuivin lainen
lämmin ja viihtyisä.
Aivan kuin elämässä
on värit myöskin tässä
mustaa ja purppuraa
on taivaan sinisyyttä
on sadun mystisyyttä
okraa ja vihreää.
Keltainen toivon raita
ja harmaa hetki, saita
näin vaihtuu vuorottain.
Eihän se miltään näyttäis
jos yksi väri täyttäis
tään huivin kokonaan.
Niin myöskin ihmisissä
oudoissa, läheisissä
on mitta määräinen:
paksua, pötkelöä
ja laihaa ruipeloa.
Tummaa ja vaaleaa
ujoa, umpimieltä
ja sitä joka kieltä
osaapi soinnuttaa.
Jokainen paikallansa
näin täyttää elämänsä
ainoan, tärkeän:
ihminen ihmiselle
ja apu lähimmälle
kun sitä tarvitaan.
Näin koostuu elon retki
ja moni hyvä hetki
valaisee polkumme
kun ymmärrämme toista
niin perin erilaista
kuin oma itsemme.
Rakkauden huivi tämä
kuvastaa elämätä
niin monen kirjaavaa
se yhdistääpi meitä
vaikka kohtalo eri teitä
meitä johdattaa,
sadun se todeksi saa.”
