Jo avauskisa joulukuussa sen osoitti: Lauri Mannila on kuin kotonaan pitkän matkan kisoissa. Tälle kaudelle pitkien matkojen Ski Classics -sarjaan siirtynyt raahelaislähtöinen hiihtäjä taisteli heti jopa palkintokorokepaikasta, mutta toisen hiihtäjän kaatuminen pisti myös Mannilan nurin.
– Kaveri tuli meikäläisen jalkoihin, neljänkympin vauhdista jalat lähti kohti taivasta, itsellä ei ollut mitään tehtävissä. Se oli vähän harmillinen tilanne, siinä olisi varmasti ollut sijoitus kymppisakkiin, ja ehkä jopa parempaankin, kun olisi vaan maaliin saakka tullut pystyssä. Siitä sai aika hyvän signaalin, kun meni noin hyvin ja oli vielä ensimmäinen kisa. Huomasin, että pystyn kamppailemaan ihan huippujen kanssa, ja sitä olen myös pystynyt jatkamaan muissa kisoissa, 27-vuotias Mannila toteaa.
Mies selvisi pienillä mustelmilla, vaikka kaatumisessa olisi ollut aineksia pahempaankin onnettomuuteen.
– Takapuoleen tuli mustelma ja ilmat lähtivät pihalle, Mannila tiivistää.
Sen jälkeen ohjelmassa on ollut kaksi kisaa. Ensin Sveitsissä Mannila suoritti 47 kilometrin kilpailun tasaisella varmuudella, sijoitus oli 16:s. Hän oli kärkiporukassa mukana, joten suoritus oli jälleen hyvä.
– Se kisa meni ehjästi ja hyvin. Siellä hiihdetään tosi korkealla ja se loppuu semmoiseen aika tiukkaan nousuun. Hyvin kyllä pysyin siinä mukana. Ehkä olin vähän liian kaukana toiseksi viimeisessä nousussa, ja meni vähän voimia lopusta, Mannila kertaa.
Viime viikonloppuna Italiassa satoi valtavasti lunta, joten hiihtäjät painelivat käytännössä vain yhtä latua. Matkana oli 70 kilometriä. Mannila jäi hieman huonoihin asetelmiin, eikä sieltä ollut mahdollisuuksia nousta kärkipäähän, joten sijoitus painui kolmenkympin huonommalle puolelle. Maaliin hiihti kaikkiaan reilut 3 200 hiihtäjää, joten kyseessä oli todellinen massahiihto.
– Se oli vähän haastava kisa, keli oli tosi hankala, kun kisan aikana satoi varmaan lähes 30 senttiä lunta. Kun lunta tuli niin paljon, siitä tuli sellainen kisa, että kärjessä ei pidetty vauhtia, kun ladut olivat aika tukossa. Sata miestä oli varmaan mukana, kun 50–60 kilometriä oli hiihdetty. Sijoituin ryhmässä huonosti, ja oli tosi vaikea nostaa sijoitusta.
Tänä viikonloppuna Mannila hiihtää Tšekissä. Perjantaina ohjelmassa on sprintti, eli pitkiin matkoihin erikoistunut Ski Classics tarjoaa nyt myös puolentoista kilometrin pikakisan.
– Se on vähän showkisa, mutta on kuitenkin mukana kokonaiskisassa, ja pisteet ovat normaalisti jaossa, Mannila valottaa.
Sunnuntaina palataan niin sanotusti normaalimpaan matkaan, eli Tšekissä Jizerskán vuoristossa hiihdetään 50 kilometriä. Sen jälkeen Mannila ja muut sarjan hiihtäjät pääsevät olympiatauolle. Ski Classics jatkuu maaliskuussa.
– Helmikuun olen kotosalla. Kun lähdin reissuun lokakuun alussa, en ole hirveästi ehtinyt olla sen jälkeen kotona. Mukava käydä siellä treenaamassa.
Maaliskuu onkin tiukkaa kisarupeamaa, sillä joka viikko hiihdetään kilpaa jossakin. Mannila on huomannut, että vauhti riittää pysyä kärkiporukoiden mukana, joten haastattelun aikana lyödään lukkoon myös miehen tavoite loppukeväälle.
– Moni asia pitää osua kohdalleen, että tulos realisoituu pitkissä kisoissa. Voi sitä päästä vaikka podiumille (palkintopallille), jos kaikki natsaa. Sovitaan tavoitteeksi se podium, Mannila naurahtaa.
Tämä talvi on ollut Mannilalle erilainen, sillä kun hän hyppäsi Ski Classics -sarjaan, ei mies ole ehtinyt SM-kisoihin. Mutta ei talvea ilman SM-kisoja, sillä Mannila aikoo hiihtää Inarissa huhtikuussa SM-mitaleista. Silloin Ski Classics on jo loppunut tältä talvelta.
– Jos ei ihmeitä tapahdu, siellä (Inarissa) olen hiihtämässä. Siellä on kuitenkin viestiä ja viittäkymppiä, Mannila valottaa.