Potilas ei jaksa aina toipua

Hiiripöllön oikea siipi on vaurioitunut, ja tässä vaiheessa on mahdotonta ennakoida, pystyykö Viiru enää lentämään.

Nälkiintyminen. Törmäys sähköjohtoihin tai ikkunoihin. Siinä tavallisimmat syyt, joiden takia linnut tarvitsevat ihmisen apua.

Lintuharrastaja Henri Ukonahon ylläpitämässä Pattijoen lintuhoitolassa on tällä kertaa kaksi potilasta, laulujoutsen ja hiiripöllö. Molemmat ovat pahasti alipainoisia.

Laulujoutsen, joka on saanut nimen Roosa, lepäilee kuivikekasan päällä.

–Se on syönyt niin paljon että jalat eivät enää kanna. Sen lihakset ovat hyvin heikossa kunnossa. Tänne tullessa se painoi vain 5,7 kiloa, kun normaalipaino on 8-9 kiloa.

Roosa haettiin viime perjantaina Kalajoelta, josta valvova eläinlääkäri otti yhteyttä.

–Ensimmäisen päivän se kiersi häkkiä, kunnes vaipui voimattomana maahan. Sitten se innostui syömään ja sitä jatkui puolitoista vuorokautta. Ruoka maistuu edelleen hyvin.

Viereisen kuljetushäkin verkon lävitse porautuu pistävä katse. Hiiripöllö.

–Sen kävin hakemassa tiistai-aamuna Kaupunginmetsän alueelta. Löytäjä oli antanut sille nimeksi Viiru.

Myös Viiru kärsii ravinnonpuutteesta. Syynä nälkiintymiseen on oikean siiven vamma, joka lienee tullut törmäyksen yhteydessä. Ei ole tietoa, kuinka kauan pöllö on joutunut värjöttelemään lentokyvyttömänä.

Poikkeuksellisen pitkään jatkunut huono myyrätilanne on omalta osaltaan lisännyt ahdinkoa. Petolinnuista etenkin muutolla olevat kärsivät nyt nälästä.

Hiiripöllön ruokkiminen on konstikkaampi juttu, sitä kun ei ruokitakaan millä tahansa muonalla.

–Esimerkiksi jauhelihaa hiiripöllö ei pysty syömään. Ravinnon pitää olla karva- taikka höyhenpeitteistä aivan kuten luonnossakin. Olen hakenut sille eläinkaupasta pakastettuja hiiriä. Onneksi sellaistakin sortimenttia on saatavilla, Ukonaho kertoo.

Sekä Roosa että Viiru vaikuttavat alipainostaan huolimatta virkeiltä. Molempien katse on kirkas ja olemus valpas. Lintuhoitolassa joutuu kuitenkin tottumaan myös pettymyksiin.

–Usein potilas on jo niin heikossa kunnossa tänne tullessaan, että se sananmukaisesti menehtyy käsiin.

Kesän aikana on menetettyjen listalle joutuneet muun muassa tervapääskyn poikanen, kaksi merimetsoa ja kanahaukka.

Lintujen hoitajalla pitää olla myös kanttia tehdä ratkaisu armokuolemasta silloin, kun tilanne on toivoton.

–Näin kävi esimerkiksi laulujoutsenen kohdalla, joka oli löydetty kesäkuun lopulla lentokyvyttömänä Siikajoen uomasta. Lähellä löytöpaikkaa joen ylitse menee sähkölinja, jonka johdoissa ei ole lintuja varten mitään varoitusmerkintöjä.

Joutsenen kärsimykset eivät kuitenkaan loppuneet vielä tähän. Se pystyi vielä pakenemaan uimalla ja sen se myös teki. Lintu saatiin kiinni vasta syyskuun 21. päivänä, jolloin se lopetettiin. Näky oli surkea. Oikeasta siivestä oli jäljellä ainoastaan kuolion vaurioittama tynkä.

–Sellaisia terveisiä tekee mieli lähettää sähköyhtiöille, että monelta tuskalta säästyttäisiin, jos vesistöjen ylitse menevät sähkölinjat merkittäisiin. Linnut kyllä reagoivat varoitusmerkkeihin. Kustannukset eivät liene ylivoimaisia, Henri Ukonaho vetoaa.