Raahen seminaarin entisellä harjoituskoululla raikui keskiviikkona iloinen puhesorina ja nauru, kun laitoksesta viisikymmentä vuotta sitten opettajaksi valmistuneet viettivät luokkakokoustaan. Ympäri Suomea hajaantunut joukko on kokoontunut säännöllisin väliajoin ennenkin, mutta edellisestä tapaamisesta Raahessa oli ehtinyt kulua jo kymmenen vuotta.
Tapaamisen järjestänyt Seppo Jussila kertoi heti kahvituokion alkuun, että edellisistä kerroista poiketen tällä kertaa virallista ohjelmaa ei ole tarjolla juuri lainkaan. Aiemmin on ollut liikaakin, joten tällä kertaa entiset opiskelutoverit saivat nauttia kesäisestä Raahesta ja toistensa seurasta. Ilta huipentuisi illanviettoon Raahen Hovissa.
Juteltavaa riittikin. Jussila ei tahtonut saada vietyä lyhyttä puheenvuoroaan loppuun.
–Kuriton koululuokka. Ihan kuin kaikki olisivat koomikoita, hän tokaisi naurahtaen.
Kekseliäs vuonna 1967 valmistunut opettajajoukkio oli jo opiskeluaikoinaan. Erityisesti vuosikurssin tempauksista on jäänyt mieleen pulpetintyönnön maailmanennätys. Pulpetti asetettiin maitokärryille ja vuorovedoin se työnnettiin Raahesta Ouluun Merikosken silloille, jossa Oulun opettajalaitoksen opiskelijoita otti heidät vastaan. Virallinen lähtöseremonia suoritettiin Pekkatorilla, missä rehtori ampui lähtölaukauksen ja antoi pojille ohjeeksi käyttäytyä kunnolla.
Myös yön aikana koulun pihalle ilmestyneet maalatut, valkoiset jalanjäljet olivat samaisen joukon aikaansaannosta. Ne saivat koristella pihaa useamman vuoden.
Yhä useamman ilmeet kirkastuivat vanhojen luokkakuvien kiertäessä puoli vuosisataa sitten kuvaamataidon luokkana toimineessa huoneessa. Takana on hyviä ja läheisiä muistoja.
Reisjärvellä asuva Maija Torvikoski totesi, että he ovat tavanneet jo viisikymmentäneljä vuotta sitten, kun koulutus alkoi. Toisten kanssa on pidetty enemmänkin yhteyttä, ja osa meni naimisiin luokkatoverinsa tai toisen seminaarilaisen kanssa.
Torvikoski seurasi äitinsä jalanjälkiä Raahen seminaariin. Pääsykokeet olivat olleet ankarat ja kestäneet monta päivää.
–Kauheasti jännitti, olin varma etten pääse. Sitten kesällä tuli kirje, että olin päässyt, Torvikoski muisteli.
Ennen kuin entiset seminaarilaiset päästettiin tutustumaan muuttuneeseen kaupunkiin, heidän kunniakseen istutettiin omenapuu tulevaan arboretumin omenapuutarhaan Rantakadun varrelle. Aikoinaan opiskelijoiden opetuspuutarhana toiminut laaja ja monipuolinen seminaarin puutarha on viimeisten vuosikymmenten aikana ollut heitteillä.
Nyt puutarhaa entisöidään ja kehitetään arboretum-työryhmän johdolla. Valitettavasti vanhasta puutarhasta ei ole jäänyt tarkkoja pihasuunnitelmia. Työryhmän toiveena olikin, että entiset opiskelijat osaisivat auttaa heitä hahmottamaan, miltä puutarha näytti ennen.
–Jokainen siellä joutui työskentelemään, kuului miehenääni joukon keskeltä.
Toteamus sai luokkatoverit purskahtamaan iloiseen nauruun.