Katsoja saattaa bongata tutun näkymän. Onko tuo joen mutka todella tuttu jostain, vai aistiiko maiseman niin läheltä, että alkaa jo tuntea nenässään metsän tuoksun ja sulavan lumen kosteuden? Taiteilija Jari Janssonin Pyhäjoki-aiheiset maalaukset herättelevät muistoja ja terästyttävät aisteja. Luonto on kuvattu sen muutoskohdissa, syksyn ja kevään äärellä, talviyönä tai sumuisena iltapäivänä.
Taulut on sijoitettu matalalle, istumakorkeudelle, kuin kutsuakseen istahtamaan maiseman äärelle ja uppoutumaan näkymään. Maisemat tuntuvat jatkuvan jonnekin kuvan ulkopuolelle. Mihin vie tuo varjoihin sukeltava syksyinen koivukuja, tai mitä aukeaa tuon joenmutkan takaa?
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Osa töistä on tuttua ja taattua Janssonia, usvaisia maisemakuvia ja heinikkoa joen varrella. Näyttelyyn mahtuu myös muutama yllättävä teos, kuten kuvat öiseltä kylänraitilta. Talviyön näkymä on siirretty kankaalle niin tarkkaan että katsoja joutuu räpyttelemään muutaman kerran silmiään, ennen kuin havaitsee maalauksen viivat, hanget ja rakennukset, aivan kuin astuessaan kirkkaasta lampunvalosta talven hämärään.
Vanhat rakennukset on kuvattu vailla pikkusievyyttä, hieman nuupallaan ja elämää nähneenä. Hylättyjä kylänraitin talot eivät kuitenkaan ole, siitä kertoo ihmiselämän jättämät jäljet, ajoneuvon aiheuttamat urat hengen keskellä.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Merimaisemissa aallokko ei pauhaa raivokkaana eikä laine liplata kevyesti kesäauringossa. Pikemminkin tuntee jäätävän merituulen puhaltavan ennen jäiden tuloa, tai aallon nousevan yksinään leudossa talvisäässä, vailla tietoakaan paksun jääpeitteen suojasta.
Horisonttiin päättyvä meri saa tuntemaan katsoja pieneksi ja yksinäiseksi, tällaisen maiseman äärellä voi uppoutua ajatuksiinsa.
Juttu jatkuu kuvan jälkeen.
Kauniin sumuiset jokimaisemat herkistyttävät. Niiden niukat värit onnistuvat tallentamaan luonnonkauneuden sen murrosvaiheessa, hämärän edellä, ennen kevään puhkeamista. Maisemissa on mukana tuttua odotusta sekä salaperäisyyttä tulevasta.
Yhteistä Janssonin maalauksille on hiljaisuus. Tuuli ei havisuta puita, eikä metsän reunalla liiku ketään. Joki on niin tyyni että ylhäältä avautuva maisema heijastuu katkeamatta sen pinnalta. Eläimet ovat vaiti tai talvilevossaan, hiljaisella raitilla ei yöllä liiku kulkijan kulkijaa. Korkeintaan sulava lumi sekoittuu lähes ääneti keväisen joen tyyneen virtaan.
