Vanha rantatie kulki Turusta Pohjanlahden rannikkoa Perämeren pohjukan ympäri ja Ruotsin puoleista rannikkoa aina Tukholmaan asti. Talviaikaan purjehduskauden ulkopuolella reitti oli ainoa varma yhdysside Suomen ja emämaan välillä. Tie oli myös tärkeä maantiereitti jokisuiden asutukselle.
Maanteiden rakentaminen ja ylläpito oli sälytetty manttaalitalonpoikien rasitukseksi jo kuningas Maunu Eerikinpojan maanlaissa vuodelta 1347 ja kuningas Kristofferin maanlaissa vuodelta 1442. Maantien ja käräjätien leveyden tuli olla 10 kyynärää eli noin 6 metriä. Kirkko- ja myllytien leveydeksi riitti 6 kyynärän eli noin 3,5 leveys.
Alkuaan rantatie oli metsiin ja korpiin raivattu ratsupolku, josta muodostui sitten kulkukelpoisena pidetty talvitie. Kärryillä ajettavaksi kesätieksi rantatie saatiin vaiheittain vasta 1600-luvulla. Korsholman linnan ja Oulun väliseltä osuudelta vanha ratsutie, eli talvitie parannettiin vuosina 1618–1620 kuuden seitsemän kyynärän eli 3,5–4 metrin levyiseksi ja pääosin kärryillä ajettavaan kuntoon.
Vuonna 1668 saattoi Pohjanmaan maaherra Johan Graan ilmoittaa hallitukselle, että rantatie oli Vaasasta Ouluun asti vaunuin ja kärryin ajettavassa kunnossa. Ilmeisesti tie oli myös valtamaantien vaatiman 10 kyynärän eli noin kuuden metrin levyisenä. Oulusta pohjoiseen rantatie oli vielä tuolloin huonokuntoisempi.
Talvitienä rantatie Pohjanlahden ympäri oli vakiintunut talvitiereitti jo 1550-luvulla. Kevättalvelta 1557 on säilynyt Savonlinnan ylikäskynhaltijan, Olavinlinnan päällikön Ture Pedersson Bielken seikkaperäinen matkaraportti Olavinlinnasta Gävlen seuduilla olevaan kotikartanoonsa Upplannin Salestadiin.
Bielke lähti Olavinlinnasta 28.2.1557 ja saapui Turkuun 15. maaliskuuta yövyttyään matkalla eri kartanoissa viikon ajan. Turussa Bielke vietti 6 yötä ja jatkoi sitten matkaa Pohjanlahden rannikkoa pitkin kohti pohjoista ja saapui Ulvilaan 23. maaliskuuta ja Lohtajalle 27. maaliskuuta.
Lohtajan jälkeen matka jatkui Iihin näin:
27.3. Lohtajalla, nimismies, yöpyminen
28.3. Rahjaan, matkaa 24 kilometriä, ruokailu, sitten Kalajoelle, matkaa 12 kilometriä, hevosten vaihto, sitten Pyhäjoelle, matkaa 30 kilometriä, hevosten vaihto, sitten Salo, nimismies ja Josep Ollinpoika Juusola, matkaa 24 kilometriä, yöpyminen
29.3. Siikajoelle, matkaa 24 kilometriä, hevosten vaihto, sitten Lumijoelle, matkaa 24 kilometriä, hevosten vaihto, sitten Liminkaan, pappila, matkaa 12 kilometriä, yöpyminen
30.3. Oulujoen satamaan, matkaa 6 kilometriä, hevosten vaihto, sitten Kelloon, matkaa 12 kilometriä, hevosten vaihto ja sitten Iihin, nimismies, matkaa 18 kilometriä, yöpyminen
Noin 180 kilometrin matkaan Rahjasta Iihin kului vajaa 3 päivää, eli päivämatka kevättalven rekikeleillä oli noin 60 kilometriä. Parhaimmillaan päivässä saatettiin edetä jopa 90 kilometriä.
Iistä Bielke matkusti Pohjanlahden ympäri Skellefteåhon ja sieltä edelleen länsirantaa Gävlen kautta kotikartanoonsa, jonne hän saapui 15.4.1557 matkattuaan puolitoista kuukautta.
1600-luvun alussa kuninkaallisia matkaajia on kulkenut talvista rantatietä Pohjanlahden ympäri Ruotsiin, Kaarle IX helmikuussa 1602 ja Kustaa II Adolf maaliskuussa 1614.
Rantatien paikantaminen vanhan Salon pitäjän alueella
Oulun läänin ylimääräisenä maanmittarina toiminut Johan Henrik Wallenborg mittasi ja kartoitti 1780-luvulla läänin maantiet niiden hoito-osuuksien määräämistä varten. Näiden pohjalta vanhan rantatien varhaisimmat linjaukset pystytään paikantamaan jokseenkin tarkkaan. Tuolloin kartoitettu tie noudatti tietysti kartoitusajan mukaista linjausta, joka Wallenborgin mukaan poikkesi kuitenkin vain muutamissa kohdissa vanhasta maantiestä.
Vanhassa kartassa on Wallenborgin kartoituksen mukainen rantatien kulku Salon kirkonkylän alueella. Tie tekee jyrkän mutkan kirkolle.
Kartassa näkyvät kirkko ja pappila ja rantatien varrella olevat kylän mahtitalot Juusola, Hannuksela, Lukkarila ja Orava. Juusola oli nimismiehen talo ja kestikievari. Lukkarila on myös ollut kestikievari.
Vuonna 2000 valmistuneen Pohjois-Pohjanmaan Rantatien maastoinventoinnin perusteella voitiin Wallenborgin kartoittama tielinja paikantaa nykyisille karttapohjille tiekohtaisesti.
Toisessa kartassa Rantatien kulku on Raahen kohdalla nykyiselle karttapohjalle merkittynä.
Kuten kuvasta voidaan todeta, vanha rantatie ei kulkenut Raahen kautta. Syy on tietysti se että, Raahen kaupungista ei 1500-luvulla, jolloin rantatietä tässä jo kuljettiin, ollut vielä tietoakaan.
Kartassa olevat roomalaiset numerot kertovat, miten vanhan tien olemus on tiellä säilynyt; numero II vanhan tien piirteitä jossain määrin säilynyt, numero III vanha tie on jäänyt Kasitien alle, numero IV tie on tuhoutunut.
Pattijoki-päivien pyöräretki
Perjantaina 3.8.2018 kello 17 Ojalan kotiseutumuseossa
Esko Ehrola esittelee kuvin ja kartoin vanhan rantatien 1500-luvulta nykypäivään.
Esittelyn jälkeen pyöräillään ensin suorinta reittiä Ojalasta Saloisiin.
Saloisista pyöräillään vanhaa rantatietä noudattaen kohti Pattijoen Museosiltaa.
Saloisista pyöretki alkaa Aunolanperältä pitkin Hiientietä, joka noudattaa vanhaa rantatietä. Koksaamontien kohdalta rantatien linja siirtyy nykyisen valtatien itäpuolelle, jossa rantatie kulkee Haaksiluodonmäkeä ja Kirkkoluodontietä kääntyen Saloisten kirkolle yllä olevan Wallenborgin kartan mukaisesti.
Kirkolta rantatie on jatkunut suoraviivaisesti nykyisen Oikotien linjaa. Haaksiluodonmäen, Kirkkoluodontien ja Oikotien 2,8 kilometrin tieosuus kuuluu parhaiten säilyneeseen I luokkaan. Vanhan tien olemus on kohtalaisesti säilynyt.
Oikotieltä rantatie kääntyy sitten valtatien länsipuolelle Tokolanperälle ja sieltä Junnilanmäelle. Pyöräretkeltä jätämme Tokolanperän ja Junnilanmäen osuuden pois. Tokolanmäellä vanha rantatie katoaa uuden rakentamisen alle ja Junnilanmäeltä paluu rantatielle teettäisi pitkän mutkan.
Pyöräretki jatkuu siirtymäajona Kasitien vierustan pyörätietä kohti Mettalanmäkeä. Matkalla voidaan todeta, että Junnilanmäen kohdalla rantatie peittyy Kasitien alle. Mettalanmäellä vanha rantatie kulkee Vanhana Valtatienä tunnetun tien linjaa Nikolantien alikulkuun asti, jossa se katoaa taas Kasitien rakenteisiin.
Noin 600 metrin päässä rantatie jatkuu valtatien pohjoispuolella Kyyhkysenkujana Ollinsaaren Pääskyskujan ja Tikankujan välisten laitimmaisten tonttien kaakkoisreunaa joutomaalle ja kohti Mestauskalliota. Mestauskallion asuntoalueen rakennukset ja tiet peittävät rantatien linjan. Mestauskalliolta vanha tielinja kaartaa radan yli osin metsien kautta Oulunväylää kohti yhtyen siihen vesilaitoksen kohdalla, noin 200 metriä Isoholmin tienhaarasta itään. Pyöräretken reitti oikaisee Mestauskalliolta Pajuniityntietä suoraan Oulunväylälle.
Rantatien linja jatkuu Oulunväylää noudatellen Lappasiin jatkuen Sotaplassintienä ja Koulutienä nykyisen kirkon ohi päätyen Pattijoen rantaan museosillan, vuonna 1897 valmistuneen kiviholvisillan kohdalle.
Täältä rantatie kääntyi Pietarinmäelle menevän kujan mukaisesti pohjoiseen ja laskeutui Pattijoen rantaan vanhalle puusillalle, joka ylitti joen museosillan alavirranpuolella olevan mutkan paikkeilla. Jälkiä vanhasta sillasta ei näy.Pyöräretki päättyy Museosillalle.