Kun elokuvaohjaaja Aku Louhimies soitti Tommi Hourulalle pari vuotta ennen Tuntematon sotilas -elokuvan kuvausten alkamista, jäi Hourula siihen käsitykseen, että ohjaaja suunnittelee jotakin "jatkosotaan sijoittuvaa elokuvaa".
Louhimies ynnäili kasaan budjettia ja kyseli Hourulalta mistä löytyy panssarivaunuja, aseita ja muuta sotaroinaa – ja ennen kaikkea: mitä mikin maksaa.
Hourulalla oli jo kova kokemus sotaelokuvien esineistöstä.
Siihen mennessä hän oli työskennellyt rekvisitöörinä Åke Lindmanin elokuvissa Etulinjan edessä ja Tali-Ihantala 1944 sekä Lauri Törhösen elokuvassa Raja 1918.
Hourula ehti olla myös puoli vuotta tekemässä epäonnista Mannerheim-elokuvaa ja tehdä siihen paljon tavarahankintoja.
–Louhimiehen kanssa oli puhetta, että jos projekti joskus lähtee etenemään, palataan asiaan. Yhtään en arvannut mistä leffasta on kyse, Hourula naurahtaa.
Lavastajaksi kiinnitettiin tuttu mies, Pete Neuvonen, joten oli käytännössä itsestään selvyys, että Hourula tulee rekvisitööriksi – sen verran monta yhteistä tuotantoa miehillä oli takana.
Siitä alkoi käsikirjoituksen purkutyö. Hourula alkoi kammata Tuntemattoman tekstiä kohtaus kohtaukselta ja kirjoitti ylös kaiken rekvisiitan mitä kohtauksessa tarvitaan.
–Siihen liittyy myös paljon sellaista, mistä tekstissä ei mainita. Voi olla vain "katunäkymä" ja minä sitten mietin tuleeko siihen autoja vai hevoskärryt vai mitä elementtejä. Tällä tavalla saan tehtyä purun, joka antaa osviittaa siitä, minkä verran mitäkin tarvitaan.
Hourulan tehtävänä oli myös miettiä, mitkä ovat minimit, joilla pärjätään.
–Kaikessa on koko ajan kyse ajasta, rahasta ja resursseista. Esimerkiksi päähenkilösotilaiden varustuksen pitää olla täydellinen, mutta kauempana näkyvien avustajien kanssa ei tarvitse olla niin tarkkana.
Uusia asioita ei niin vain aleta tuotantona valmistaa, vaan on hyödynnettävä vanhaa.
YLEllä on Suomessa parhaat sotaelokuvan rekvisiitat ja Tuntemattoman sotilaat saivat kantaakseen samoja reppuja ja leipälaukkuja kuin Rauni Mollbergin Tuntemattoman näyttelijät olivat käyttäneet.
–Inventointi oli seuraava vaihe. Tutkin missä kunnossa kaikki tarvittava tavara on, mitä voidaan korjata ja montako täydellistä settiä saadaan aikaiseksi.
Hourulan työ alkoi virallisesti maaliskuun alusta 2016, mutta hän oli jo siinä vaiheessa aloittanut käsikirjoituksen purkamisen.
Kuvausten aikana tekemistä ja tavarainhankintaa tuli lisää. Käsikirjoitus eli, suunnitelmat elivät.
–Rekvisitöörin pitää kyetä taikomaan tyhjästä keskellä metsää jokin ohjaajan yllättäen ideoima asia. Koskaan ei voi sanoa "ei", vaan pitää tarjota jotakin tilalle, esimerkiksi: haravaa ei ole, mutta kävisikö lapio?
Kun raakaversio Tuntemattomasta sotilasta oli valmis, se näytettiin osastojen johtajille.
Louhimies halusi, että sitä kommentoidaan ja huomautetaan, jos jotakin korjattavaa näkyy.
–Se oli luottamuksen osoitus meitä taiteellisesti vastaavia kohtaan. Louhimies sanoi koko ajan, että tämä on meidän yhteinen elokuvamme.
Lopputulokseen Hourula on hämmentävänkin tyytyväinen.
Louhimies uskalsi tehdä dramaturgisesti ehjän kokonaisuuden, josta on jätetty pois legendaarisia kohtauksia ja replikointia, jos ne eivät olleet tukemassa draaman kaarta.
–Tämä ei ole uusintaversio. Tämä on elokuvaversio Väinö Linnan Sotaromaanista. Koen mukanaoloni isona kunniana ja mahdollisuutena – ja olisin ollut todella pahoillani, jos en olisi ollut tässä mukana.