Raahen ensi- ja tur­va­ko­ti 30 vuotta – Turvan tar­vit­si­jat kokevat entistä enemmän vai­noa­mis­ta

Raahen Ensi- ja Turvakoti ry:n puheenjohtaja Kaarina Pehkonen ja toiminnanjohtaja Päivi Sippala toivovat, että terveydenhuollossa uskallettaisiin kysyä, johtuvatko toistuvat vammat väkivallasta. –Ihmiset odottavat, että joku kysyy, koska asiasta on vaikea puhua, naiset sanovat.

Fellmaninpuistokadun varrella Raahessa sijaitsevissa sinisissä Raahen Ensi- ja turvakodin taloissa eletään asiakasrikasta elämää.

Toiminnanjohtaja Päivi Sippala kertoo, että ihmiset löytävät talon entistä paremmin ja ovat koko ajan tietoisempia sen tarjoamista palveluista.

Enää ovesta ei tule pelkästään perheväkivaltaa pakenevia naisia, vaan myös pariskuntia, jotka haluavat ammattilaisten apua avioerotilanteeseen.

Lapsiin liittyvät palvelut ovat nekin vastausta selvään tarpeeseen.

–Suljettu lapsiryhmätoiminta on hyvin tärkeää, samoin tilapäistä hoitoa tarjoavan tenavatuvan lapsimäärät ovat kasvaneet, Sippala kertoo.

Uutta alueellamme on tukikeskustelut perheille, joissa suunnitellaan eroa tai ollaan eroprosessissa. Heille pyritään saamaan yksilö- ja parikeskustelua.

Turvan tarve on muuttunut vuosikymmenien aikana.

Aikakauden ilmiöihin kuuluu yhä enemmän henkinen väkivalta ja pelkotilan ylläpitäminen.

Siihen liittyy vakavaa vainoamista, häirintää ja seuraamista. Moni kokee henkisen väkivallan pahempana kuin nyrkin.

Uhrit kokevat toimintakyvyttömyyttä ja syyllisyyttä. He saavat turvakodin ja sen verkoston kautta apua uuteen alkuun.

Väkivaltaiseen kotiin ei enää palata yhtä usein kuin ennen.

–Väkivallan seurauksena aika monet muuttavat uuteen osoitteeseen. Ennen samat ihmiset saattoivat tulla meille uudestaankin turvaan, sanoo Raahen Ensi- ja turvakoti ry:n puheenjohtaja Kaarina Pehkonen.

Turvakotiin voi edelleen tulla kuka tahansa ja mihin kellonaikaan hyvänsä. Ensikotiin tullaan aina sosiaalitoimen lähetteellä.

–Miehille on kova kynnys tulla tänne, koska kokevat olevansa perheenpäitä. Väkivaltaa kokevat miehet tuntevat häpeää, vaikka uhrin ei koskaan tarvitsisi niin tuntea, Sippala sanoo.

Pehkonen luotsaa työnantajan roolissa toimivaa Raahen Ensi- ja turvakoti ry:tä kolmatta vuotta.

–Johtokuntamme on hyvin toimiva. Johtokunta vastaa yhdistyksen kaikesta toiminnasta ja taloudesta.

Varainhankinnan rooli ei ole enää niin suuri kuin takavuosina, mutta yhdistys kerää rahaa muun muassa retkirahastoon.

Lahjoituksina otetaan vastaan muun muassa lasten leluja ja vaunuja.

Pehkonen on ollut mukana toiminnassa alusta asti ja muistaa vielä ensimmäisen avutarvitsijan uudenvuodenaattona 1987. Päivystys oli silloin Raahen kirkkoa vastapäätä olevassa talossa.

–Suhtautuminen lapsiin on muuttunut paljon. 30 vuotta sitten ajateltiin, että lapset eivät ymmärrä perheväkivaltaa. Tänä päivänä käsitetään millainen valtava ahdistus se heille on, Pehkonen sanoo.

Vapaaehtoisia tarvitaan toimintaan jatkuvasti, sekä miehiä että naisia.

Tällä hetkellä turvakotitoiminnassa on mukana parikymmentä aktiivista vapaaehtoista.

–Meillä tuskin olisi lapsiryhmätoimintaa jos ei olisi vapaaehtoisia. Jos tulee äkillinen tarve lapsenhoidolle, saamme nopeasti vapaaehtoisen avuksi, Pehkonen ja Sippala toteavat.

Juhlaseminaarissa vierailee lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila Jyväskylästä.

Edustajia tulee juhlaan muun muassa Ensi- ja turvakotien liitosta, Raahen kaupungilta ja Raahen seudun hyvinvointikuntayhtymästä.

Juhlassa kuullaan muun muassa Honganpalon koululaiskuoroa ja nähdään Raahen Naisvoimistelijoiden esitys.