Arkeologit Hans-Peter Schulz ja Jaana Itäpalo tunnistavat polun varrella olevan läjän pieksi ja merkiksi siitä, että aivan vieressä on ollut aikoinaan pikimiilu.
Schulz ja Itäpalo ovat kartoittamassa Pikkulahden ranta-alueiden muinaismuistopaikkoja. Kartoitus liittyy alueella tehtävään asemakaavatyöhön.
– Kaavoitusta varten pitää tietää, mitkä paikat täytyy kiertää, Itäpalo sanoo.
Tarkoituksena on löytää rajat alueelle, jonka sisällä muinaismuistoja on.
Nyt on vuorossa Pitkässäkarissa Pikiholmankankaalla oleva alue. Siellä on sijainnut 1600–1700-luvuilla laivavarvi ja pikipolttimo. Schulzin ja Itäpalon tunnistama kovettunut pikikasa on vahva merkki siitä, että olemme aivan pikiruukin lähettyvillä.
Aivan pikikeon vieressä on kuoppa. Aikaisemman kartoituksen perusteella pikiruukki olisi juuri tässä, mutta sijainnista on siitä huolimatta pieni epävarmuus. Schulz iskee maahan pieniteräisen lapionsa. Sillä on kovin työlästä kaivaa suuria kuoppia, mutta muuten se on hyvin kätevä ja uppoaa maastoon vaivattoman näköisesti.
Schulz kutsuu välinettä routalapioksi, koska sillä kaivaminen onnistuu jäisessäkin maastossa. Lapion lisäksi arkeologeilla on mukana kairoja, joilla saa otettua näytteitä maaston koostumuksesta.
Nyt kartoitettavilla alueilla voi myöhemmin tehdä kaivauksia.
Kuopasta löytyy pian merkkejä vanhoista tiilistä. Kuoppa on vuorattu, mutta sen muodosta ei saa vielä selvää.
Toisesta paikasta löytyy hiiltä. Se on todennäköisesti tavallinen hiilimiilu, joita löytyy joka paikasta. Kasvustosta päätelleen kohde ei ole edes kovin vanha.
Schulz sanoo, että muodostelmien tulkinnassa täytyy olla varovainen ja olla tulkitsematta liikaa.
Itäpalo tekee muistiinpanot pikikasasta ja kuopista. Schulz kuvaa paikkoja ja tallentaa niiden sijainnin gps-laitteella.
Tällä tavoin jokainen kohde löydetään mahdollisimman helposti uudestaan.
– Kaikki kuopat pitää kumminkin katsoa. Ei auta itku markkinoilla. Täällä on niitä varmaan satoja, jos rupeaa tarkkaan katsomaan, Itäpalo sanoo.
Sään puolesta kartoitusta on hyvä tehdä. Aamusta asti puhaltanut tuuli karkottaa hyttyset tehokkaasti.
Tämä ei ole Schulzin ja Itäpalon Keski-Pohjanmaan Arkeologiapalvelu -yhtiön ensimmäinen työmatka Raaheen, vaan he ovat tehneet täällä kartoituksia jo kahtena edellisenä vuotena.
He aloittivat kartoituksen jo edellisenä päivänä. Silloin he kiersivät Maafanttia, jossa on aikoinaan ollut kalamajoja ja varastoaittoja. Niiden paikat näkyvät vielä maastossa, kunhan vain osaa katsoa. Maallikon silmiin ne ovat suurikokoisia painaumia maastossa.
Aivan rannassa oli aikoinaan varastorakennuksia, joita alettiin rakentaa, kun rantatorilta loppui tila. Varastoissa oli pääasiallisesti suolaa ja laivapuuta.
Vanhojen peltojen paikat näkyvät hienosti, Schulz huomauttaa. Muinaiset pellot tunnistaa siitä, että niiden paikalle on alkanut kasvaa haapaa. Muokatun ja muokkaamattoman alueen rajan näkee selkeästi kohdasta, jossa haapa antaa tilaa kauemmin kasvaneille kuusille.
Schulz kertoo, että vastaanotto Maafantissa oli aika tyly. Hän ja Itäpalo erehtyivät seisomaan liian kauan paikalleen, jolloin vihaiset räkättirastaat tulivat ilmoittamaan, että olisi syytä vaihtaa paikkaa tai muuten.
– Meni vaatteet pilalle, Schulz sanoo.
Räkätit hyökkäsivät lähellä paikkaa, jossa on vanhan laivan hylky. Koska vesi on matalalla, hylky on harvinaisen hyvin nähtävillä. Kyseessä on mahdollisesti vuonna 1819 valmistunut ja vuonna 1847 hylyksi tullut priki Aurora. Se oli pituudeltaan noin 10–15 metriä, mutta leveys teki siitä vaikuttavan näköisen.
Schulz ja Itäpalo ovat saaneet tärkeä apua Raahen museolta ja kaavoitusosastolta. Heillä on käytössään vanhoja karttoja, joista on todella suuri hyöty.
– Ne nopeuttavat työtä, Schulz sanoo.
Työtä ei ole tarvinnut tehdä muutenkaan tyhjältä pöydältä, sillä heillä on apuna on myös Marika Hyttisen muinaismuistoista viime vuonna tekemä kartoitus, joka puolestaan pohjaa Minna Törmälän ja kumppaneiden tekemään työhön.
Tällä kertaa he ovat varanneet kartoitukseen kolme päivää. Koska valoisa ja kuiva aika täytyy käyttää mahdollisimman hyvin hyödyksi, päivät voivat venyä pitkiksi.
– Eilen meni myöhään, Schulz sanoo ja lisää, että sadepäivinä voi sitten pitää taukoa.
Alueella olevaa vanhaa laivanrakennuspaikkaa ei lopulta löydy.
– Sitä ei pystytty paikantamaan, Itäpalo kertoo myöhemmin Lestijärveltä, jossa heidän yhtiöllään on toimitilat.
Pikiruukin ympäristössä on paljon uudehkoja kuoppia, jotka liittyvät todennäköisesti Raahen kirkon rakentamiseen. Alueelta on nostettu kirkkoon ja myös taloihin käytettyä mustaa graniittia.
– Pitkäkari on kaunis paikka, Itäpalo sanoo.
