Raahen kirkossa kuullaan koko Pohjois-Suomen mittakaavassa merkittävä konsertti ensi perjantaina. Urkujen ääreen asettuu silloin Helsingin Kallion kirkon urkuri Olli Pyylampi, joka pitää Taideyliopiston Sibelius-Akatemian tohtorintutkintoonsa liittyvän viidennen ja viimeisen konserttinsa.
– Pidän konserttini Raahessa, koska siellä on niin hienosti tehdyt urut ja ne sopivat juuri tähän 1800-luvun jälkipuoliskon musiikkiin. Myös soittoani arvioivaa lautakuntaa kiinnostaa päästä tutustumaan Raahen kirkon urkuihin, Pyylampi sanoo.
Konserttia tulee arvioimaan urkuri-cembalisti Kati Hämäläinen, eläkkeellä oleva urkuri, professori Kari Jussila, kirkkomusiikin professori Timo Kiiskinen ja urkumusiikin lehtori Peter Peitsalo.
Pyylampi soittaa 1800-luvun urkumusiikin saksalaisia voimamiehiä Lisztiä, Regeriä ja Reubkea. Konsertin jälkeen hän saa yksityisen palautteen lautakunnalta.
Varsinainen DocMus-tohtorintutkinnon tarkastustilaisuus tapahtuu marraskuussa. Siellä Pyylampi sekä soittaa, että pitää väitöstilaisuutta vastaavan lektion.
Taideyliopistossa voi tehdä myös tieteellisen väitöskirjan musiikkiaiheesta, mutta Pyylammen tohtorintutkinto on taiteellinen, jolloin varsinainen opinnäyte on viisi konserttia. Niiden lisäksi tutkintoon kuuluu muun muassa kirjallinen tutkielma.
Konserteissaan Pyylampi on edennyt aikajärjestyksessä alkaen 1600-luvun barokkimusiikista. Pyylampi on soittanut tutkintonsa aiemmat konsertit Janakkalassa, Kotkassa, Helsingin Musiikkitalossa ja Espoon tuomiokirkossa. Konserttipaikat ovat valikoituneet soittimien mukaan – niiden on sovittava kulloisenkin aikakauden musiikille.
– Suomessa on äärimmäisen niukasti jos ollenkaan ennen 1800-luvun puoliväliä rakennettuja historiallisia urkuja, Pyylampi toteaa.
Raahen kirkon urkuja hän kiittelee soinniltaan hyväksi. Koneisto toimii ja erilaiset balanssit ovat kunnossa.
– Yleisesti ottaen ennen toista maailmansotaa rakennetut urut ovat pääasiassa hyviä kaikki. Nyt viimeisen 30 vuoden aikana on jälleen alettu rakentaa parempia urkuja. Niissä on ruvettu ottamaan mahdollisimman paljon mallia vanhoista uruista. Täysin vanhojen kaltaisia ei pysty tekemään, mutta hyvin samantyyppisiä. Siitä on kyse Raahen uruissakin.
Urut aina tehty siihen tilaan, jossa ne ovat. Soittimet eroavat aika paljon soinniltaan. Hollannissa opiskellessaan Pyylampi pääsi soittamaan 1500-luvulta peräisin olevia urkuja.
– Ne ovat aivan hirvittävän hienoja. Kyllä silloin on osattu. Se kuuluu siinä soinnissa kerta kaikkiaan, Pyylampi ihastelee.
Pyylammen tohtorintutkinnon aihe on "Agogiikka esittäjän keinovarana saksalaisessa urkumusiikissa."
– Se tarkoittaa "mitä voisin oppia rytmillisestä vapaudesta ja miten hyödyntää sitä soittaessa.
Oppiminen on muun muassa vanhojen kirjoitusten ja säveltäjien ohjemerkintöjen tutkimista. Jos mitään ei löydy, sekin on yhdenlainen tulos.
– Sen aikaisista lehtiarvioista voi myös päätellä jotakin soittamisesta. Esimerkiksi "Mendelssohn soitti runollisesti" kertoo, että soittamisessa on otettu tiettyjä vapauksia.
Raahen konsertissa kuultava ohjelmisto edustaa aikaa, jolloin säveltäjät halusivat saada tunteiden ilmaisua voimakkaasti esiin. Pyylampi mainitsee esimerkiksi Julius Reubken urkusonaatin, joka perustuu Psalmiin 94.
– Teksti on vahva ja niin on kappalekin. Siihen aikaan kehitettiin ohjelmamusiikki eli musiikilla oli jokin käsikirjoitus. Lopputulos oli tunteikasta, ei enää niin kliinistä. Vapaata menneisyyden kahleista.
Kortesjärvellä Etelä-Pohjanmaalla kasvanut Pyylampi sai urkujensoittokipinän kun harrastelijamuusikko-isä hankki kotiin sähköurut.
– Soittelin niillä virsiä ja helppoja kappaleita. 14-vuotiaana aloin tehdä kanttorin sijaisuuksia.
Kaustisten musiikkilukiossa alkoi kypsyä ajatus musiikista ammattina. Kun ovet avautuivat Sibelius-Akatemiaan ensi yrittämällä, suunta oli selvä.
Tärkeimmäksi suunnannäyttäjäksi urkuriksi kasvamisessaan Pyylampi nostaa urkujensoitonopettajansa, professori Olli Porthanin.
– Innostuin urkuihin liittyvästä historiasta ja niihin liittyvästä tutkimuksesta. Meillä oli Porthanin kanssa pitkä yhteinen taival. Lähdimme lähes alkeista ja opetus vietiin ihan tappiin asti.
Olli Pyylampi
Syntyi Kortesjärvellä 1976.
Ammatiltaan Helsingin Kallion seurakunnan urkuri vuodesta 2014 ja urkujensoiton sivutoiminen tuntiopettaja Sibelius-Akatemiassa.
Koulutukseltaan musiikin maisteri, valmistunut Sibelius-Akatemiasta 2006 kirkkomuusikoksi ja urkuriksi (vastaava koulutus kuin ent. diplomiurkurilla)
Pyylampi on opiskellut urkujensoittoa myös Amsterdamin konservatoriossa Pieter van Dijkin johdolla. Näiden opintojen päätteeksi hän suoritti musiikin kandidaatin tutkinnon. Lisäksi hän on täydentänyt opintojaan useilla koti- ja ulkomaisilla mestarikursseilla.
Viime vuosina hän on myös työskennellyt asiantuntijana ja valvojana useissa urkujenrakennusprojekteissa.
Soittaa tohtorintutkintoonsa liittyvän viidennen ja viimeisen konserttinsa Raahen kirkossa perjantaina 12.4. kello 18.
Konsertissa kuullaan Franz Lisztin Präludium und Fuge teemasta B-A-C-H, Max Regerin Adagio assai op 16/2 ja Julius Reubken Trio Es-Dur ja Orgelsonate "Der 94. Psalm".
Konserttiin on vapaa pääsy.
