Sotahistoriallinen juhlavuus ja ylipäätään kaikenlainen jäykkyys loisti poissaolollaan Raahen kaupungin itsenäisyysjuhlassa.
Nuoret, huikean hyvät soittajat Raahe Sinfoniettassa virittivät yleisön suuren juhlan tuntuun lennokkaalla, irtonaisella ja kepeällä, silti hallitulla Järnefeltin Preludiumilla johtajansa Ewa Tracz-Lejmanin hellittämättömässä otteessa. Orkesteri synnytti aidon wau-efektin: onpa meillä kaupungissa upea orkesteri!
Raahen kaupunginhallituksen puheenjohtaja Jarmo Myllymäki puolestaan esitti koko joukon hyviä kysymyksiä antaen yleisölle miettimisen aihetta: Olemmeko turtuneet rauhaan? Miten maamme kestäisi jos sotavuosien tapahtumat toistuisivat? Mitä historiamme on meille opettanut?
–Suomi on ollut kuitenkin upea menestystarina. Meillä on edelleen mahdollisuus selvitä nykypäivässä, mutta se ei tapahdu riitelemällä tai syyllistämällä, vaan juhlavuoden teeman mukaisesti yhdessä tekemällä ja toisiimme luottamalla, Myllymäki sanoi.
Juhlapuheessaan kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Hanna-Leena Mattila kävi läpi Suomen satavuotista historiaa lapsen näkökulmasta. Alkutaipaleellaan kehitysmaaksi luokiteltava maamme on kasvanut hyvinvointivaltioksi, jossa lasten olot ovat aivan toiset kuin 100 vuotta sitten.
Mattila muistutti, kuinka kansalaissodan aikaan lapsia oli niin sotilaina kuin vankileirien vankeinakin. Heitä käytettiin halpatyövoimana tehtaissa ja maatiloilla. Olot kohenivat vuosikymmen kerrallaan.
–Lapsen tehtävä tänään on leikkiä ja hänellä on oikeus käydä koulua. Vaikka moni asia on hyvin, työsarkaa riittää edelleen. Joukossamme on lapsia, joilla ei mene hyvin. Jokaisen velvollisuus on estää nuoria syrjäytymästä, Mattila totesi.
Vanhempien tulisi uskaltaa antaa lapsilleen aikaa, rajoja ja rakkautta.
–Meistä riippuu heidän tulevaisuutensa.
Juhlassa palkittiin Pro Raahe -mitaleilla taidegraafikot Raija Korppila ja Juha Laakso, lääkäri Pirkko Ahokas-Tuohinto ja opettaja Pekka Männistö.
