En pidä enää tästä ajasta.
Haluaisin takaisin huolettomuuteen, jolloin festareille mentäessä laukku pengottiin vain piilopullojen löytymisen toivossa. Ei etsitty pommeja, puukkoja tai pistooleja.
Haluaisin takaisin kesiin, jolloin betoniporsaita ei tarvittu turvaamaan turuilla ja toreilla käyskenteleviä kuin korkeintaan piittaamattomia autoilijoita vastaan. Saattoi katsoa Aurajoen rannassa jättiläismäisiä purjelaivoja tai kuunnella Helsingin iltatorilla musiikkia ilman pelkoa autoja aseenaan käyttävistä uskonsotureista. Näkyvillä olleet poliisitkin kiinnittivät huomionsa lähinnä julkijuopotteluun tai rähinäremmeihin. Nyt katseet skannaavat erilaisia uhkia.
Kaiholla muistelen vain viiden vuoden takaisia tunnelmia, jolloin kaupunkilomalla Barcelonassa ei tullut mieleenkään seurata ympärillä olevia ihmisiä joukkotuhon mahdollisuus takaraivossa. En tarkistellut hätäuloskäyntejäkään ennen hyppäämistä metroon. Korkeintaan taskuvarkaita tuli tutkattua.
Nyt kaikki on toisin. Kaksoistornien tuhosta alkanut yli viidentoista vuoden kehitys on salakavalasti nakertanut. Vaikka itselleen olenkin vakuuttanut, etten anna näiden jihadistien vaikuttaa omaan käyttäytymiseeni ja nauttimiseeni länsimaisista vapauksistamme, niin ei voi mitään. Jotain viattomuuden päivistä on menetetty. Hullu saa olla, mutta ei tyhmä.
En pidä tästä ajasta myöskään siksi, että se näyttää mahdollistavan mitä käsittämättömien itsevaltiaiden valtaanpääsyn. Mitä typerämpiä, uhkaavampia puheita ja kierompaa peliä valtaan pääsemiseksi, sitä varmemmin tie on auki. Jos saavutettu palli keikkuu kansan silmien avautuessa, niin käännetään katseet ulkoisiin uhkiin. Katsoopa itään, länteen tai etelään, niin resepti toimii.
En pidä tässä ajassa ilmapiiristä, jossa vain oma mielipide on oikea ja vain minulla on oikeus käyttää sananvapautta. Paheksutaan toisten omituisiksi koettuja ajatuksenkulkuja ja tukehdutaan erilaisista mielipiteistä eristävissä omissa kuplissa. Some sihisee ja sylki lentää läppäreiden näytöille. Suvaitsevaisuuden nimissä ei suvaita erilaisia mielipiteitä eikä ymmärretä mielipiteen vapautta.
Mikä ristiriita, mutta niin totta!
Mistä sitten pidän tässä ajassa? Vaikea kysymys, eipä tule heti mieleen. Ehkä on vain käännyttävä sisäänpäin ja revittävä ilo niistä pienistä omista asioista: kolmannesta lämpimästä kesäpäivästä tai rantapuistossa yöllä juoksentelevasta kauriista.