Näin kevään ensimmäisen telkkäpariskuntani Lapaluodossa pari viikkoa sitten.
Hinkkasin kiikareideni huurtuvia linssejä ja katsoin kuinka laikkuposkinen koiras ja vaatimattomampi frouvansa sukelsivat yhtä aikaa vasta auenneeseen meriveteen.
Sydämessäni plumpsahti samalla hetkellä. Sille ei ole diagnoosia, mutta kutsun sitä OLSP:ksi – onnellisen lintuharrastajan sydämen plumpsaukseksi.
Telkkä on lempilintujani. En osaa selittää miksi, mutta mieleni paukkuu kuin kaappikellon heiluri liikutuksesta riemuun kun näen sen.
Telkkäpariskunnan vieressä itseään peilaillut laulujoutsen ei tuntunut miltään.