Mikä siinä on, kun jotkut rasvapötköt loppuvat muutamassa päivässä, mutta toiset jäävät killumaan koko talveksi?
–Maittavuustutkimuksia ei tule mieleeni, mutta sen olen huomannut, että ne pienet verkkopussissa olevat rasvapallot eivät maistu kovilla pakkasilla. Ne kovettuvat liiaksi, sanoo Esa Hohtola, eläinfysiologian professori emeritus.
Professorin kotipihassa on ruokinta, tottahan toki.
–Automaatti, jossa on pähkinää ja kuorittua auringonkukkaa. Sitten on sen kuopiolaisen firman Talvilintu-rasvapötkö ja uutena jonkin ison männyn käpy, jonka rakoihin sulatettu rasva-pähkinäseosta.
Rasvan energiapitoisuus on samaa luokkaa, olipa se sitten eläin- taikka kasvirasvaa.
–Kasvirasvat palmurasvaa lukuun ottamatta säilyvät pakkasessa jonkin verran pehmeämpinä kuin eläinrasvat.
Perinteinen läski ei linnuille enää maistu, lintuharrastaja Henri Ukonaho on huomannut. Kokemusta ruokinnoista on keskimääräistä enemmän.
–Haaralassa on ensinnäkin se julkinen, meidän kaikkien yhteinen talvilinturuokinta, jonka perustin viime talvena. Kotipihassa on ruokinta ja sen lisäksi vielä lukuisia maastoruokintoja.
Maastoruokinnoille luontokuvausta harrastava ruokkija odottaa ennen kaikkea tikkoja. –Tikoille mieluisinta on Tintin rasvasiemenseos. Jos vieressä on tarjolla possunläskiä, niin se jää syömättä.
Auringonkukansiemenet tarjotaan kuorittuina.
–Siihen on montakin syytä. Kuorittuja siemeniä voivat syödä sellaisetkin lajit, jotka eivät kuorellisiin siemeniin koske, kuten urpiaiset, tiklit, punatulkut ja keltasirkut. Ja koska kuorituista siemenistä ei jää roskia, taudinaiheuttajille ei jää tartuntapintaa. Hintaero ei loppujen lopuksi ole kovin suuri, sillä 10 kilon annos kuorittuja siemeniä vastaa 20 kiloa tavallisia siemeniä.
Havainnot tämän syksyn ruokavieraista ovat rohkaisevia kun ottaa huomioon, millainen kesä meillä oli.
–Lintuja on enemmän kuin viime syksynä. Myös Haaralan ruokinta on nyt linnuilla muistissa ja tiedossa.
Kuka tahansa voi käydä viemässä ruokinnalle lintujen evästä kunhan muistaa, ettei ruokinta ole mikään biokompostori.
Omatekoinen rasvapötkylä on linnuille luksusta. Kopsassa asuva Jussi Mathlin on kehitellyt reseptin, jossa on vain yksi vika: herkkupatukat eivät tahdo säilyä, ei sitten millään.
Valmistus menee näin: Otetaan paketti kookosrasvaa ja sulatetaan. Muotiksi käy maitopurkki tai kakkuvuoka.
Lisukkeet laitetaan muotin pohjalle ensimmäisenä kuiviltaan. Kuoritut auringonkukansiemenet ja murskatut pähkinät ovat mieluisimpia. Leivänmurujakin voi laittaa ja kaurahiutaleita; mitä nyt keittiössä sattuu milloinkin olemaan.
Sula rasva kaadetaan lisukkeiden päälle. Muotti upotetaan kylmään veteen tai sujautetaan pakastimeen saman tien. Tällä tavoin lisukkeet ja rasva sekoittuvat ja jähmettyvät tasaisesti.
Ikkunaan törmännyttä lintuparkaa ei kukaan soisi näkevänsä. Törmäyksien estämiseksi on näppärä ja toimiva keino.
–Leikataan pahvista haukankuva ja kiinnitetään se lasiin. Myös CD-levyä linnut osaavat varoa, Henri Ukonaho vinkkaa.
Tilastoja
Talvilinnuille ostetaan ruokaa vuosi vuodelta enemmän. Elintarviketurvallisuusviraston tilastojen mukaan pelkästään auringonkukansiemenien tuonti lähes kaksinkertaistui vuosien 2007 ja 2015 välillä 6,5 miljoonasta kilosta 10,2 miljoonaan kiloon.
Eniten siemeniä tuodaan Bulgariasta, v. 2015 määrä oli 9,8 miljoonaa kiloa.
Muita tuontimaita ovat mm. Alankomaat, Iso-Britannia, Saksa, Slovakia, Tanska, Viro ja Argentiina.
