Rie­mu­yli­op­pi­laat ta­paa­vat Raa­hes­sa

Helena Nevantaus sanoo, että Raahessa on monta hienoa asiaa. Sovion suku, Raahen rannat, Rantakatu ja Vanha-Raahe ovat läheisiä sekä tietysti mukavat ihimiset. Ritva Heikkilälle Raahessa ovat tärkeitä muun muassa koulumuistot, sukulaiset, ystävät ja kesäpaikka marjametsineen. Syyskaudella hän lähes asuu mustikka- tai puolukkasanko kädessä Raahen-torpan lähimetsiköissä.

Riemuylioppilaat Helena Nevantaus ja Ritva Heikkilä viettävät Pekanpäivillä luokkakokousta koulukaupungissaan Raahessa.

Helena Nevantauksen (o.s. Sovio) ja Ritva Heikkilän (o.s. Miilukangas) luokka on järjestänyt luokkakokouksia, kun tuli täyteen 40 ja 45 vuotta ylioppilasjuhlista.

Naisten lapsuudessa ei vielä ollut maksutonta peruskoulua, vaan heidän oli päästävä oppikouluun pääsykokeiden kautta. Oppilaan piti maksaa lukukausimaksu ja opiskelutarvikkeet.

Helena kävi Seminaarin harjoituskoulua neljä vuotta ja pyrki sitten oppikouluun.– Tämä oli luonnollinen ja selvä asia kaikille sisaruksille, hän muistelee.

Hänellä oli lyhyt koulumatka, sillä hänen kotinsa sijaitsi Rantakadulla. Ruokatunnilla hän kävi kotona syömässä äidin valmistaman aterian.

Helena kertoo, että oli huono matikassa ja ylempien luokkien pojat antoivat hänelle tunteja. Hän tykkäsi liikunnasta, musiikista, ruotsin kielestä, maantiedosta ja yhteiskuntaopista.

– Kaunoluistelu oli minulle rakas harrastus. Kaikki talvi-illat vietin luistinradalla. Kilpailin myös muutaman vuoden.

Ylioppilaaksi päästyään Helena pääsi Oulun Sairaanhoitajaopistoon lääkintävoimistelijakoulutukseen. Opiskelu kesti 2,5 vuotta.

Työura alkoi Oulun yliopistollisessa keskussairaalassa.

– Erikoistuin muutamaa vuotta myöhemmin ja suoritin hallinnollisen tutkinnon vuonna 1981.

Hallinnolliset tehtävät kiinnostivat Helenaa ja hän toimi Oulun Diakonissalaitoksen Kuntotalossa ylihoitajana kunnes perhe muutti Helsinkiin vuonna 1987. Ylihoitajan ja myöhemmin johtavan ylihoitajan työt jatkuivat Helsingin Yliopistollisessa Keskussairaalassa vuoteen 2013, jolloin hän jäi eläkkeelle.

Ritva halusi itse oppikouluun. Koulumatka oli noin 4,5 kilometriä eikä kotoa Saloisten Kertunkankaalta ollut linja-autoyhteyttä Raaheen. Matka taittui pyöräillen.

Ritva piti monista kouluaineista. Suosikkeja olivat biologia, kielet, historia, kotitalous ja käsityöt. Kouluvuosinaan hän harrasti hiihtoa ja muuta liikuntaa sekä kävi työväenopiston kursseilla.

Hän kiinnostui lukioaikana biologiasta erinomaisen opettajansa Kaarina Valkealahden ansiosta ja haki opiskelemaan matemaattisluonnontieteelliseen tiedekuntaan pääaineena genetiikka sekä maatalous-metsätieteelliseen tiedekuntaan pääaineena ravintokemia. Hän pääsi molempiin ja valitsi genetiikan.

– Sain laboraattorin paikan kesätyöni myötä ennen valmistumistani. Olin onnekas, koska kolmen lapsen äitinä sain työskennellä aluksi puolipäiväisesti ja vähitellen lisäsin työaikaani kokoaikaiseksi, Ritva kertoo. Hän pätevöityi työssä sairaalamikrobiologiksi kolmen vuoden lisäkoulutuksella.

Hän on toiminut sairaalamikrobiologina ja konsulttina ja hankkinut lisäksi pätevyyden tekniseksi arvioijaksi Finasissa.

– Teknisen arvioijan töitä olen tehnyt tähän saakka eli työurani jatkuu ainakin tämän vuoden loppuun.

Raahe on sekä Helenalle että Ritvalle tärkeä paikka. Helenalla on Raahessa sukulaisia ja vanhoja luokkakavereita, joihin hän pitää tiiviisti yhteyttä. Ritvan tuo Raaheen sukulaisten lisäksi pieni 100 vuotta vanha torppa, jossa Heikkilät viettävät kesäkuukausina paljon aikaa.