Ritva Nikolan arki sujuu äitinä lai­na­lap­sel­le

Ritva ja Julia jakavat suomalaista arkea Julian vaihto-oppilasvuoden ajan. Ruokapöydässä ja lautapelien ääressä keskustelua käydään suomeksi ja englanniksi.

Keskustan tuntumassa Siikajoella asuu seitsenhenkinen Nikolan perhe, joka elelee perhekeskeistä suurperheen elämää omakotitalossaan joen rannalla. Kuluvan lukuvuoden aikana omien lasten lisäksi perheeseen on kuulunut saksalainen vaihto-oppilas Julia, 15-vuotias tyttö suurkaupungista Münchenistä.

Perheen tytär Malviina oli vaihdossa Belgiassa YFU:n kautta muuan vuosi sitten. Tyttären vaihtovuosi vakuutti perheen YFU:n toimintatavoista ja kokemuksen myötä perhe innostui ajatuksesta ottaa vaihto-oppilas omaan kotiinsa. Julia on perheen ensimmäinen vaihto-oppilas.

Äiti Ritva on perheen arjen pyörittäjä. Ritva tuntee olevansa vaihto-oppilaasta vastuussa nuoren vanhemmille. Sillä tavalla vastuu nuoresta tuntuu erilaiselta kuin omien lasten kohdalla. Malviina on toki ollut tärkeä rinnalla kulkija Julialle, hän on auttanut erityisesti kouluasioissa.

Heittäytyminen uuteen kokemukseen herätti äidissä aluksi monenlaisia tunteita, iloista odotusta ja hivenen pelkoakin: millainen oppilas on, kohtaako kemiat, miten lapset ottavat vastaan uuden perheenjäsenen.

Ritvan mukaan YFU:n ohjeistus oli hyvä apu valmistautumisessa. Ohjekirjeiden avulla sanoitettiin perheen elämää ja sääntöjä. Jokainen perheenjäsen kirjoitti paperille perheen sääntöjä, ja sitten ne käytiin yhdessä läpi. Tuli mukavia näkökulmia omankin perheen elämään. Kevät oli iloista odotusta, laitettiin huonetta kuntoon, valmisteltiin tervetuliaisyllätyksiä, ja pohdittiin yhdessä vaihto-oppilaan myötä tulevaa muutosta perheessä.

Mitkään pelot eivät toteutuneet, sen sijaan positiiviset odotukset toteutuivat, Ritva toteaa. Julia on sujahtanut perheeseen mukavasti.

– Me ollaan eletty vaan niin kuin ennenkin. Ruokapöydässä on yksi lautanen lisää.

Vaihto-oppilas on rikastuttanut elämää tuomalla oman kulttuurinsa näkökulman arkeen ja juhlaan.

Perheessä puhuttiin alkuun englantia, mutta joulun jälkeen otettiin suomen kieli käyttöön. Perheen kuopuksen Iivarin kanssa Julia puhuu edelleenkin englantia. Koko perheen harrastus on lautapelien pelaaminen. Pelilaudan ääressä viihtyy myös Julia.

Perheessä on eletty päivä kerrallaan tavallista arkielämää. Puhuminen on ollut tärkeää niin vaihto-oppilaan kuin omienkin lasten kanssa. Isompia ongelmia ei ole ollut.

Oppilasta valitessa kannattaa valita oppilas, jolla on samanlaiset kiinnostuksen kohteet kuin perheellä. Ei kannata ladata liikaa odotuksia, vaan opettelee rauhassa tuntemaan uutta perheenjäsentä. Pitää vain haluta ottaa vieras kotiisi ja katsoa, miten menee. Lapset ovat kaikki erilaisia, tietää viiden lapsen äiti Ritva.

Lainalapsen myötä Ritva kokee oppineensa rauhallisuutta vuorovaikutuksessa: kannattaa keskittyä, jotta voi tulla ymmärretyksi ja ymmärtää.

– Jokainen on omanlaisensa, ei voi vaatia sellaista, mikä ei ole luontevaa.

Toisaalta me olemme ihan samanlaisia ihmisiä muuallakin kuin täällä Suomessa. Tarpeet ovat samanlaisia: tulla huomatuksi, tulla kuulluksi.

Vuosi on kulunut nopeasti. Ritva havahtui vastikään: ”Apua, kohta Julia lähtee kotiin.” Aukon hän jättää. Pelipöydässä on yksi pelaaja vähemmän. Toisaalta sydämessä yksi lapsi lisää.