Mikrohiiri labyrintissä. Se oli Oulun yliopistossa sähkötekniikkaa opiskelevan nuoren Juha Röningin ensimmäinen robotti. Elettiin 80-luvun alkua, aikaa jolloin teollisuus vielä porskutti Euroopassa pääasiassa kotimaisin voimin. Mekaanisesti ja kalliisti, mutta työpaikkoja riitti.
Reilu kolme vuosikymmentä myöhemmin teollisuus on siirtynyt halpatuotantomaihin ja mikrohiiret kehittyneet monimutkaisiksi, älykkäiksi laitteiksi. Professoriksi edennyttä Juha Röningiä vain kiinnostaa edelleen robotiikka.
–Tutkimusmaailmassa pitkäjänteisyys on elinehto, Röning toteaa.
2000-luvun taitteessa Eu komissio oli varma että robotit ovat jo valmiita. Tuolloin erään workshopin aikana Japanissa eurooppalaiset tutkijat huomasivat, että japanilainen robotiikka oli tuettua ja arvostettua, mutta länsimaissa sen kehittelyyn ei oltu suunnattu lainkaan resursseja. Tokion yössä tutkijat päätyivät kirjoittamaan kannanoton robotiikan puolesta. Se kannatti, nollasta lähtenyt robotiikan rahoitus on noussut nyt 700 miljoonaan euroon. Vuodesta 2013 Röning itse on kuulunut euRobotics -järjestön johtokuntaan. Järjestö vaikuttaa koko Euroopan tasolla robotiikan tutkimuksen painopisteisiin.
Juha Röning uskoo, että robotiikka on ratkaisu jolla teollisuus saataisiin takaisin länsimaihin.
–Robotiikka toki korvaa paljon ihmistyötä, mutta se luo myös uusia työpaikkoja.
Yhteistyötä teollisuuden parissa tehdään muun muassa SSAB:n kanssa.
Robotiikka teollisuuden työkaluna inspiroi Röningiä ja saa työn tuntumaan merkitykselliseltä. Tokikaan Röningin ei erikseen tarvitse korostaa työnsä merkityksellisyyttä. Sitä löytyy myös toisesta Röningin mielenkiinnon kohteesta, tietoturvasta.
–Se lähti siitä kun itseäni hermostutti käyttämissämme ohjelmissa olevat virheet ja heikkoudet.
Tutkimusyksikkö otti testattavakseen eri protokollat eli yhteyskäytännöt, jotka mahdollistavat tietokoneiden välisen yhteydenpidon. Niistä löydettiin paljon virheitä. Niin paljon, että tutkimusryhmän sanottiin rikkovan kaiken. Ja jopa niin paljon, että Röning sai yöllä kylmäävän puhelun Yhdysvaltojen armeijan ylemmältä taholta.
–Kävi ilmi että virhe oli kytköksissä myös armeijan sukellusveneisiin, jotka oli varustettu ydinkärjillä.
60-vuotias Röning haluaisi urallaan vielä olla näkemässä Bio-IT:n läpimurron. Hän ja Oulun yliopiston kehitysbiologian professori Seppo Vainio intoutuivat eräällä ulkomaan komennuksellaan keskustelemaan, voisiko muutamasta solusta päätellä ihmisen elämän, missä hän on ollut ja mitä hänelle on tapahtunut.
Tähän mennessä heidän kehittelemillään bioantureilla on ainakin sijoituttu finaaliin Vuosisadan rakentajat -kilpailussa, jossa kilpailutyö, ranneke ”Elämän peili”, mittaisi kehon tapahtumia sekä kannustaisi terveellisin elämäntapoihin ja ihmissuhteisiin. Ranneke voisi toimia myös myös innostavana pelinä sosiaalisessa mediassa. Röning toivoo olevansa mukana kehittelemässä keksintöä niin, että tulevaisuudessa voisimme mm. räätälöidä lääkityksen yksilölle sopivaksi, sekä ennaltaehkäistä erilaisten tautien puhkeamista.
