Keskiviikkoaamu Raahen lukion liikuntasalissa alkaa hyvän huomenen toivotuksella.
Keniassa syntynyt entinen kilpajuoksija ja nykyinen hyvän mielen sanansaattaja Wilson Kirwa pamauttaa huomenet vahvalla energiallaan.
– Hyvää huomenta, katsomossa olevat Saloisten koululaiset toivottavat vieraan tervetulleeksi.
Ehkä hieman ponneton vastaus ei tyydytä Kirwaa. Hän kuulostaa hieman pöllämystyneeltä ja toivoo uutta yritystä.
– Kokeillaan vielä uudestaan.
Tällä kertaa ääntä ja tarmoa on tarpeeksi.
Seuraa ohjeita kuuntelua varten.
– Pitää olla ihan rento ja ihan rauhassa.
Kun huomenet on toivotettu tarpeeksi kuuluvasti ja rentoutumisessa ohjeistettu, alkaa kolmen vartin esitys, jossa Kirwa käy läpi omaa elämäänsä ja antaa koululaisille elämänohjeita, jotka ovat tuttuja, mutta tulevat nyt harvinaisemmalla tyylillä.
– Liiku enemmän. Istu vähemmän. Syö hyvin. Nuku hyvin. Nuku oikeaan aikaan. Ei saa valvoa yöllä, Kirwa neuvoo ja oppilaat toistavat.
– Tulee väsymys. Tulee kiukkuinen. Tulee sämpyläsilmät, Kirwa sanoo ja demonstroi, miltä sämpyläsilmät näyttävät, katso kuvakoosteesta vasemmalta alhaalta.
Passiin Wilsonin syntymävuodeksi on merkitty 1974. Itse hän ei ole siitä niinkään varma. Hän syntyi 21-lapsiseen toiseksi nuorimpana. Hänen isänsä tai äitinsä eivät osanneet lukea tai kirjoittaa, ja lapsen syntymäaika jäi kirjaamatta ylös.
Suomeen muutettuaan hän kertoo sanoneensa iäkseen 25 vuotta – viitenä vuotena peräkkäin.
– Ikä on vain numeroita!
Omien sanojensa mukaan hänet havaittiin lapsena koulukelpoiseksi, kun käsi yletti pään toiselle puolelle koskettamaan korvaa. Siitä alkoi juokseminen kouluun, sananmukaisesti. Aamulla hän juoksi kahdeksan kilometriä kouluun, lounaaksi hän juoksi kotiin ja takaisin ja lopulta viiden aikoihin iltapäivällä jälleen kotiin. Päivittäin kilometrejä kertyi 32.
– Meillä oli vähän haasteita, Kirwa sanoo ja muistelee, että heillä oli vain neljät koulushortsit. Koska shortsien käyttäjiä oli enemmän, housuja piti käyttää vuorotellen.
Hän toteaa, että Suomessa meillä on kaikkea. Housut ovat omat, eikä niitä tarvitse jakaa kenenkään kanssa.
Kirwa rohkaisee oppilaita tekemään virheitä.
– Virheen tekeminen ei ole paha. Minä haluan aina tehdä virheen. Miksi? Minä haluan oppia.
Hän kaivaa isosta säkistä kirjoja. Niistä jokaisen hän on kirjoittanut itse. Kielellä, jonka opettelemisen hän aloitti tekemällä virheitä.
Suomen kieltä hän ei ole opiskellut hetkeäkään koulussa, vaan oppi on tullut kuuntelemalla. Aluksi varsinkin televisiota katselemalla.
– Kun pissasin kunnolla, hän kertoo ensimmäisten suomen sanojensa olleen, sillä ensimmäiset opit tulivat vaippamainoksesta.
– Täällä maailmassa mikään ei ole mahdotonta!
Lopuksi Kirwa esittelee tekemiään käsitöitä. Sandaalit hän on tehnyt vanhasta autonrenkaasta ja paidan roskiin nakatusta vaatteesta.
– Rohkeus on tärkeää. Ihminen voi tehdä mitä vaan.
Oppilaita hän neuvoo ottamaan koulunkäynnistä irti kaiken mahdollisen hyödyn. Koulussa oppii tulevaisuuden taitoja.
– Tieto kertyy päähän.
Wilson Kirwa
Kotoisin Keniasta
Muutti Suomeen vuonna 1997
Yhteensä 12 SM-mitalia 400, 800 ja 1 500 metrillä
400 metrin SM-kultaa 2000, 2002
800 metrin SM-kultaa 1998–2000, 2002, 2004
1 500 metrin SM-kultaa 2000
Kirjoja
Amani-aasi ja sisäinen kauneus: Afrikkalaisia satuja
Wilson Kirwa: Juoksijasoturin ihmeellinen elämä
Amani-aasi ja kuuluisa krokotiili
Voihan Wilson! Positiivisia tarinoita