Rooli päälle ja la­val­le: Kesän so­ta­fars­si yh­dis­tää kai­ken­ikäi­siä har­ras­ta­jia

Kun parasta näyttelemisessä on toiset näyttelijäkaverit, iskee viimeisen esityksen jälkeen tyhjä olo.

Ryhmy ja Romppainen -näytelmää Korhonen kuvailee ihanaksi sotafarssiksi. Lavalla näyttelijöillä pysyy pokka, mutta kulisseissa toisten kohtaukset tuppaavat naurattamaan. Esiintymisjännitykseen Sukkala löysi apua kitaransoitosta, joka auttaa siirtämään ajatuksia pois esiintymisestä.
Ryhmy ja Romppainen -näytelmää Korhonen kuvailee ihanaksi sotafarssiksi. Lavalla näyttelijöillä pysyy pokka, mutta kulisseissa toisten kohtaukset tuppaavat naurattamaan.
Ryhmy ja Romppainen -näytelmää Korhonen kuvailee ihanaksi sotafarssiksi. Lavalla näyttelijöillä pysyy pokka, mutta kulisseissa toisten kohtaukset tuppaavat naurattamaan.

Raahen Teatterin teatteripihassa saa ensi-iltansa keskiviikkona Armas J. Pullan Ryhmy ja Romppainen -kirjaan perustuva näytelmä "Jees, leskiyli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy.

Yhtä näytelmän pääosista näyttelee eläkkeellä oleva, 67-vuotias Anja Korhonen. Hänen oli tarkoitus pitää tämä kesä taukoa näyttelemisestä, mutta toisin kävi.

–Varasin jo ajoissa itselleni kuiskaajan pestin kesäksi. Sitten keväällä tuli puhelu teatterinjohtajalta, että minua tarvitaan näyttelemään, Korhonen kertoi.

Onneksi Raahen Teatterin johtaja Toni Kettukangas pyysi Korhosta näyttelemään, sillä tämän kesän rooli rouva Veskivenä on Korhosen kaikkien aikojen suosikkirooli.

–Rouva Vesikivi on hirveä, katastrofaalinen. Ihan hermoraunio. Ohjaaja käski katsoa Hyacinthia, Korhonen sanoi viitaten Pokka pitää -sarjan Hyacinth Bucketiin.

Kesän näytelmän Raahessa ohjaa oululainen Matti-Pekka Heikura, joka on raahelaisille uusi tuttavuus. Näyttelijöille ohjaaja on ollut mieleen.

–Hän on ollut ihana. Sanoo mitä pitää tehdä ja näyttää tarvittaessa edeltä, Korhonen sanoi.

Näyttelemisen Korhonen aloitti vuonna 2000. Oma elämä oli silloin hyrskynmyrskyn ja asiakas työpaikalla oli ehdottanut teatteria. Ensimmäinen näytelmä oli Tulitikkuja lainaamassa.

–Se oli kamalaa, tulin ihan pystymetsästä. En tiennyt mitään. Näytelmän harjoittelu kuitenkin saa unohtamaan kaikki murheet.

Vuosien varrella Korhoselle on karttunut näyttelemisestä kokemusta ja varmuutta. Nykyään ei jännitä mennä lavalle.

Vuorosanojen oppiminen on silti edelleen vaikeaa. Kotona repliikit kyllä muistaa, mutta kesän ensimmäisen koeyleisön edessä tarvittiin kuiskaajan apua pari kertaa.

Korhosta nelisenkymmentä vuotta nuorempi näyttelijä Veli-Pekka Sukkala, 26, teki ensiesiintymisensä teatterilavoilla viime talvena Fingerpori-näytelmässä.

Mies on innostunut harrastuksestaan ja harkitsee jopa lähtevänsä opiskelemaan teatterialaa.

–Näytteleminen on hauskaa, nautin siitä. Pääsee toteuttamaan itseään ja saa olla samanhenkisten ihmisten kanssa, Sukkala sanoi.

Kesän näytelmässä Sukkala näyttelee tarinan pahista, jonka hän kuvailee olevan kuin Suomi-Filmin Scarface eli arpinaama. Rooli on ollut haastava, koska se on täysin Sukkalan vastakohta. Harjoitusten kautta hän on sisäistänyt roolin ja nyt se tulee jo luonnostaan.

–Mietin paljon millainen se hahmo on. Kokeilin eri juttuja, kuuntelin ohjaajan ja toisten näyttelijöiden mielipiteitä. Hain keskitietä, Sukkala kuvaili harjoitusprosessiaan.

Kaupungin käsityöpajalla työskentelevä Sukkala käyttää itse kokemiaan tunnetiloja hahmonsa luomiseen.

Hän miettii, miten hahmo missäkin kohdassa käyttäytyy tai mitä se tuntee ja etsii omia kokemuksiaan samanlaisista tilanteista. Metodi auttaa myös miestä oppimaan vuorosanat helpommin.

Hän kuvailee itseään hiljaiseksi tarkkailijaksi, joka on jopa hermostunut uusien ihmisten seurassa. Teatterin avulla hän on oppinut kohtaamaan yleisöä. Lavalle astuessaan hän jättää oman itsensä kulisseihin ja laittaa roolin päälle.

Kesän näytelmän hän kertoo olevan hyvää komiikkaa.

Näytelmän "Jees, leski-yli-insinöörskä!" sanoi vääpeli Ryhmy ensi-ilta 28.6.2017 klo 18 Raahen Teatterissa.